Lasista sisäänkäyntiä reunustavat lantioon asti yltävät valkoiset betoniporsaat, joihin on maalattu isosti sinisellä NYPD, New York Police Department.
Täällä siis tehdään poliisin suojeluksessa maailman vaikutusvaltaisinta, ainakin siteeratuinta ja siksi vihatuintakin mediaa, sanomalehti The New York Timesia.
Jo ala-aula on kuin tiedon ja kasvun symboli. Leveän sisääntulon päässä näkyy vihreä, puiden kehystämä sisäpiha.
Sitä ennen ohikulkija kohtaa hallin molemmin puolin oranssinväriset seinät, joilla raksuttaa digitalisaatio. Mark Hansenin ja Ben Rubinin työ Movable Type syöttää lehtitalon tietokannasta pikkuruisille ruuduille numeroita ja paikkoja, faktoja loputtomaan tahtiin.
Kiivas rätinä muistuttaa toimitusten entisiä sähkehuoneita. Uutisten vauhti vain kiihtyy, mutta sanomalehti on uhkauksista huolimatta kaikkea muuta kuin kuollut.
The New York Times on perustettu 1851. Ajatuksena oli alusta alkaen paneutua uutisiin juorujen sijaan. Kunnes mainosten pako someen havahdutti.
Uudistustarvetta on kartoitettu viime vuosina sisäisin raportein, joissa on perattu myös toimittajien toiveita.
Päivänselvää on ollut se, että lehti säilyttää liberaalit arvonsa sekä se, että juttuja tehdään vain tilaajille. Times ei edes aio pyrkiä maksimoimaan klikkauksia verkossa.
Johtoajatuksena on, että hyvät jutut myyvät ja vetävät tilauksia. On vain tuotettava niin vahvasti erottuvaa journalismia, että miljoonat haluavat maksaa siitä.
Jos siihen ei pysty 1 400 työntekijän toimitus, niin mikä sitten?
Uutistoimituksen strategiasta vastaavan Jonathan Galinskyn mukaan kovinta on ajatella digitaalisesti. Niinpä aiheista ja juttumuodoista keskustellaan enemmän. Eroon halutaan jutuista, joita on tehty tavan vuoksi.
Muutos luo uusia työnkuvia. Pelkästään digitaalisen muutoksen tiimiin, joka kirkastaa sekä toimituksen strategiaa että eri osastojen tavoitteita kuin huolehtii työntekijöiden osaamisestakin, kuuluu 20 henkeä.
Vahvistusta on kaivannut etenkin visuaalisuus, joten toimituksen rekrytoinneissa on panostettu kuvakielen ja grafiikan ammattilaisiin. Tiimejä muodostetaan yli osastorajojen, kun raportoidaan vaikkapa vaikeista ilmastoa, terveyttä tai sukupuolia koskevista teemoista.
Kun vielä jokunen vuosi sitten koira heilutti häntää, niin nyt häntä heiluttaa koiraa: koiralla tarkoitetaan paperilehteä ja hännällä lukuisia digitaalisia kanavia.
Digitilaajien määrä on nousussa. 800 miljoonan dollarin liikevaihto 2020 on realistinen tavoite.
Miten muutos sitten näkyy asiakkaille? Ennen lehteä luettiin aamukahvin ääressä. Nyt uutisaika on koko ajan. Normaalilukijaa ei enää ole.
Pyrkimyksenä on luoda henkilökohtainen yhteys lukijaan. Niinpä kun aikaisemmin mainokset määrittivät pitkälti uudistushankkeita, niin jo pari vuotta tähtäimessä on ollut ennen kaikkea kuluttaja. Uutisia syntyy 200 päivässä, mutta valikoimaa on supistettu. Sen sijaan keskitytään siihen, mitä kuluttajat haluavat.
Heillä on tarve kuulua yhteisöön verkossa.
– Yritämme luoda journalismilla suhteita ihmisten välille, kiteyttää Jodi Rudoren, jonka tehtävänä on osallistaa lukijoita.
Hänen mukaansa lehden tavoitteena on neuvoa ja valistaa ja sijoittaa apu niin, että lukija löytää tiedon henkilökohtaisella, intiimillä laitteellaan.
Tutkiva journalismikin on muuttunut tarkemmaksi. Joukkoistamalla on saatu työhön mukaan myös lukijat.
Kirjoittaja on Kalevan toimittaja.