90 sekuntia aikaa yhdelle vastaukselle. Miten tehdä vaikutus varapresidenttiehdokkaiden väittelyssä torstai-iltana Saint-Louisissa? Täytyy olla hyvin täsmällinen ensikertalaisen Sarah Palinin, Alaskan republikaanisen kuvernöörin rinnalla, joka pitää jääkylmää aluettaan parhaana mahdollisena paikkana Venäjän kysymysten ymmärtämiseen, koska Venäjä "on aivan vieressä"?
Pitää varoa liiallista tietämyksen esittelemistä, joka on helppo tulkita alentuvana suhtautumisena naisiin. Ja ennen kaikkea täytyy varoa, ettei puhu liikaa.
Joseph "Joe" Biden, Delawaren senaattori ja Barack Obaman demokraattinen varapresidenttiehdokas ei osaa vastustaa sanojen taikaa. Aivan vastikään, kun häntä haastateltiin CBS-televisiokanavalla, hän Yhdysvaltain finanssimyrskystä keskusteltaessa ryhtyi kertomaan, miten Franklin Roosevelt oli suuren laman aikaan käynyt puhumassa televisiossa suoraan amerikkalaisille.
Mainio tarina, mutta myös loistava möhläys, sillä vuoden 1929 pörssiromahduksen aikaan ei ollut televisiota, ja presidenttinä oli Herbert Hoover, ei RooseveltÊ6;
Vino hymy kiehtoo
ja ärsyttää
Joe Biden valmistautui vaaliväittelyyn valmistautuessaan iänikuisen säkenöivän, hiukan vinon hymynsä takana - hymyn, jota monet pitävät vastustamattomana ja jotkut ärsyttävänä.
65-vuotiaana tämä liberaali, veteraani kongressissa, jossa hän on istunut jo 35 vuotta, johtaa senaatin ulkoasiainkomissiota. Aikaisemmin hän johti oikeuskomissiota. Hänen nimensä on liitetty lukemattomiin lakiuudistuksiin ja diplomaattivaltuuskuntiin. Pitääkö hänen vielä tehdä itseään tunnetuksi?
Vastaus on kyllä. Eikä tämä ole vähäisin paradokseista, joita liitetään Joseph Robinette Bideniin, tähän Scrantonissa Pennsylvaniassa syntyneeseen autokauppiaan poikaan, josta on tullut yksi Capitol Hillin poliittisen klubin arvostetuimmista jäsenistä.
Brezhnevin ja Kosygin
väittelykumppani
Kylmän sodan aikaan Brezhnev ja Kosygin väittelivät toisinaan purevasti hänen kanssaan. Chirac ja Mitterrand arvostivat hänen haluaan käydä vuoropuhelua liittolaisten kanssa, Milosevic pelkäsi hänen ankaria sanojaan Bosnian puolesta. Vastikään, elokuun puolivälissä, Georgian presidentti Mihail Saakashvili kutsui hänet kiireesti venäläisjoukkojen uhkaamaan Tbilisiin.
Sanalla sanoen kaikilla tämän maailman suurilla on mielipide Joe Bidenistä. Mutta amerikkalaisten suurella enemmistöllä sellaista ei ole.
Elokuussa, muutamia päiviä sen jälkeen kun hänet oli valittu Barack Obaman varapresidenttiehdokkaaksi, CBS:n ja New York Timesin teettämä gallup osoitti kiusallisella tavalla, että kaksi viidestä haastatellusta ei onnistunut keksimään mitään, mistä he pitäisivät tai eivät pitäisi hänessä, ja 15 prosentilla ei ollut vähäisintäkään käsitystä siitä, pystyisikö hän hoitamaan varapresidentin tehtävää.
Taistelutahto ei
lopu koskaan
Mitä siis Joe Bidenistä on vielä kerrottavana sellaista, mitä ei jo tiedetty? Ehkä kaikkein olennaisin. Lähtien siitä usein dramaattisesta tarmosta, jolla tämä hontelo hahmo, harmaapäinen, sivistynyt "vanhan Washingtonin" edustaja marssii eri maiden hallitusten rakennuksissa.
Joe Biden ei ole aina voittanut, mutta hän ei ole koskaan lakannut taistelemasta. Ensinnäkään itseään vastaan, sitä änkytystä vastaan, jonka hän kertoi parantaneensa "lausumalla runoja peilin edessä tuntikausien ajan".
Poliittisen uransa hän aloitti tahdonvoimalla valituttamalla itsensä senaattoriksi 29-vuotiaana - ennätyksellisen nuorena - vuonna 1972 Delawaressa. Piskuisessa osavaltiossa, jonne taloudelliset vastoinkäymiset toivat hänen perheensä, kun hän oli 10-vuotias.
Tultuaan valituksi 7. marraskuuta, Joe Biden tarvitsi pian lujaa luonnettaan. 18. joulukuuta hänen nuori vaimonsa Neilia ja hänen 13 kuukautta vanha Noemie-tyttärensä kuolivat auto-onnettomuudessa ollessaan jouluostoksilla. Hänen kaksi poikaansa, Beau ja Hunter loukkaantuivat vakavasti.
Joe Biden vannoi senaattorin virkavalansa poikiensa sairasvuoteiden äärellä.
Säilyttääkseen perheensä (hän meni uusiin naimisiin viisi vuotta myöhemmin) hän aloitti elämän, jota rytmittivät edestakaiset junamatkat Washingtonin ja Delawaren välillä. Hän teki kovasti työtä, mutta jo tuolloin hänellä oli ongelmia "näkyvyyden" kanssa.
Kissingeristä
tuli Dulles
Elämäkerta kertoo, että kerran kokouksessa, jossa oli mukana ulkoministeri Henry Kissinger, tämä kieltäytyi vastaamasta Bidenin kysymykseen todeten, etteivät "henkilökunnan jäsenet" voi esittää kysymyksiä. Kissingerille selitettiin, että tuo nuorukainen häntä vastapäätä oli itse asiassa senaattori. Kissinger pyysi anteeksi, mutta lausui hänen nimensä väärin. Biden kosti vastaamalla: "Ei hätää, ulkoministeri Dulles" (Kissingerin maineikas edeltäjä).
Tässä onkin yksi Bidenin piirteistä. Hän on tappelija, joka puhuu kiertelemättä, saattaa joskus koristella totuutta, ja joutuu välillä katumaan puheitaan.
1980-luvun lopussa kohtalo iski jälleen. Hän joutui leikkaukseen kahden aivovaltimon pullistuman vuoksi. Ennusteet olivat varovaisia. Kaikkien odotusten vastaisesti hän kuitenkin toipui.
Joe Bidenin kunnianhimo oli entisellään, kun hän muutamia vuosia myöhemmin, vaikuttavan uran jälkeen, asettui ehdolle demokraattien esivaaleissa 2008.
Hän luopui nopeasti leikistä, mutta hänen lausahduksensa jäivät eloon. Erityisesti kommentit Barack Obamasta: "Hän on ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen, joka osaa ilmaista itseään, älykäs, siisti, miellyttävän näköinen". Tai "hän ei ole valmis presidentiksi".
Merkitsikö se Bidenin loppua? Ei. Tämä "miellyttävän näköinen" nuori mies valitsi hänet varapresidenttiehdokkaakseen.
©(2008) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate