Hyvät selvitykset Suomen menestyksen keinoista eivät riitä. Oleellista on, että vihdoin löytyisi poliittinen tahto toteuttaa näitä suosituksia.
Selvityksiä on Suomessa osattu tehdä. Kansakunnan pätevimmät voimat on viime vuosina ainakin kolmesti valjastettu miettimään, miten Suomi selviää tulevaisuudessa. Oli presidentti Martti Ahtisaaren asettama työllisyystyöryhmä 1994, oli valtiosihteeri Raimo Sailaksen vetämä työllisyystyöryhmä 2003 ja on pääministeri Matti Vanhasen aloitteesta perustettu Suomi maailmantaloudessa -selvitys, jonka väliraportti julkistettiin tiistaina.
Kaikkiin niihin on koottu maan johtava asiantuntemus, kaikilla on ollut vahva ja perusteltu huoli työllisyydestä ja tulevaisuudesta, ja tähän asti kaikilla ehdotuksilla on ollut kivinen tie paperilta todellisuudeksi.
Jokainenryhmä on esimerkiksi pitänyt ongelmana sitä, ettei nykyinen verotus kannusta kylliksi työn tekoon. Ne ovat hyvin perustellen esittäneet korkeimman rajaveroasteen laskemista 50 prosenttiin, ja samaa ehdotti vielä valtiovarainministeriön tuloverotuksen kehittämistyöryhmä vuonna 2002. Se on yhä toteutumatta.
Kymmenessä vuodessa asiantuntijoiden näkemykset eivät ole kyenneet läpäisemään suomalaista päätöksentekokoneistoa, vaan samoja asioita on toistettava yhä uudelleen. Verotus on siitä vain yksi esimerkki. Joitakin asioita toki on hallitusohjelmissa linjattu suositusten mukaan, mutta yhä edelleen korostuu tarve pikaisiin muutoksiin.
Ahtisaaren työryhmän ongelmana oli, ettei presidentillä ollut käytännön valtaa näihin asioihin. Sailaksen työryhmä taas oli ilmiselvästi ajoitettu ohjeistamaan Paavo Lipposen kolmatta hallitusta, jota ei koskaan tullut.
Tähän nähden uudella yrityksellä voi olla onnistumisen edellytykset. Vanhanen pani työn liikkeelle hallitustaipaleen alussa, ja sitä vetää pääministerin talouspoliittinen neuvonantaja Olli Rehn. Kanavat ovat kunnossa ja hallituksen toimikautta jäljellä, mutta tämä ei silti välttämättä tarkoita, että eteneminen olisi helppoa. Esimerkiksi Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen ennätti jo nimetä väliraportin "pehmopaperiin käärityksi työreformiksi". SDP:n eduskuntaryhmän johtaja Jouni Backman ampui puolestaan Rehnin ryhmän esityksen ylimmän marginaaliveroprosentin laskusta.
Työryhmien onkin helpompaa kertoa pikaisten muutosten tarpeesta kuin sanoa, kuinka uudistukset saataisiin ajetuksi läpi jäykässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Nyt ministeriöitä pyydetään esittämään jo ensi vuoden talousarviota koskevissa neuvotteluissa, kuinka toimenpidesuositukset otetaan huomioon.
Jos näin todella tapahtuu, silloin Rehnin vetämän ryhmän työ nousee poliittisessa keskustelussa arvoon arvaamattomaan. Keskusta näyttää nyt uudistushenkisemmältä kuin toinen päähallituspuolue SDP, ja kesän jälkeen voidaankin hallitusyhteistyön sujuvuutta koetella jo toden teolla.
Globalisaatiotyöryhmän huolena ei ole äkillinen kriisi 1990-luvun alun tapaan, vaan vähittäisen näivettymisen uhka ja sen seurauksena syvä rakenteellinen kriisi. Sellainen heikentäisi Suomea pitkään, ehkä pysyvästi, eikä se ole pelkkä teoreettinen ajatusleikki. Maailmantalouden painopisteet ovat selvästi muuttumassa.
Kauan sitten Argentiina ja Uruguay olivat aikansa johtavia hyvinvointivaltioita, mutta maailmanmarkkinoiden muutosten, yksipuolisen tuotantorakenteen ja jäykän yhteiskunnan yhdistelmä syöksi ne kuiluun, josta ne eivät ole enää nousseet. Ellei Suomi tiedosta riskejä ja toimi, edessä voi olla pitkä tie alaspäin.