Kolilla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen taiteeseen. Sata vuotta sitten vaara suorastaan kuhisi eri alojen taitelijoita, jotka halusivat inspiroitua karjalaisesta maisemasta. Olihan kansallisromanttinen karelianismi huipussaan.
Kolin kauniit maisemat pääsivät suuremman kansanjoukon tietoon, kun kirjailija Juhani Ahon matkakertomus julkaistiin 1892. Koli innoitti Ahoa ainakin kirjassa Panu (1897), joka kertoo kristinuskon ja karjalaisten luonnonuskon väkivaltaisesta kohtaamisesta. Kirjaan on päässyt ainakin Ukko-Kolin uhrihalkeama ja uhrilähde.
Eero Järnefelt maalasi Kolilta kymmeniä maalauksia. Tunnetuin niistä lienee Syysmaisema Pielisjärveltä (1899), joka näyttää näkymät Mäkrävaaralta Kolille. Taiteilijan vapaudella, taikka laiskuudella, Järnefelt jätti maalauksesta pois joitakin Pielisen saaria.
Järnefeltin ansioksi voidaan laskea Kolin suosio taitelijoiden piirissä. Järnefelt toi Kolille naapureitaan Tuusulanjärven taitelijayhteisöstä.
Järnefeltin kanssa samoilta jalansijoilta katseli myös valokuvaaja I. K. Inha. Mahtoi Inhalla hikeä puskea, kun hän raahasi Kolin rinteillä 20 kilon kameravarustusta sekä isoja lasinegatiiveja. Lopputuloksena oli valokuvia, jotka eivät kalpene digiaikanakaan. Inha myös yhdisteli useista ruuduista huikeita maisemapanoraamoja. Inha hehkutti kirjallisissa tuotoksissaan erityisesti Kolin värikylläisiä syysmaisemia, joita ei mustavalkoisista valokuvista löydy.
Vaan mitä mietti säveltäjä Jean Sibelius syksyllä 1909. Ehkä Sibelius katsoi sinisenharmaan sikarinsavun läpi Pielisen vastarannalle, jossa hän oli viettänyt kuherruskuukauttaan puolisonsa Ainon kanssa 1892. Mielessä kaikuivat neljännen sinfonian sävelet: uljasta jylhyyttä, toisaalta harrasta ja herkkää. Tuuli puhalsi Pielisen pintaa rypyille, joissa syksyinen aurinko välkehti.
Vaan eipä kuitenkaan. Sikari ei sauhunnut, koska Janne pelkäsi kurkkusyöpää. Talouskin oli kuralla. Kun kriitikko myöhemmin arveli sinfonian nousevan Kolille ja laskevan alas, Sibelius kirjoitti tiukan vastineen ja kiisti moisen tulkinnan.
Varmaa on kuitenkin, että hirvikärpäsiä ei säveltäjän silloin vielä tuuheaan tukkaan ja paksuihin viiksiin eksynyt.
Myöhempien aikojen taiteilijoita on jo sitten aikamoinen liuta. Oman pikantin mausteensa Kolin taiteilijavieraisiin antaa amerikkalaiskirjailija Kurt Vonnegut. Hän ei tiettävästi saanut vaikutteita tuotantoonsa, mutta tunsi ehkä jotain tärkeämpää. Vonnegut kertoi myöhemmin missä ja milloin hän oli kokenut olevansa onnellinen: syödessään lumen alta kaivamiaan mustikoita Kolilla lokakuussa 1977. Kesken markkinointikiertuetta uupunut kirjailija oli tuotu Helsingistä elpymään luonnonhelmaan.
Pohjois-Karjalassa harmitellaan yhä sitä, että Vonnegut ei maininnut Kolia nimeltä.