Sanoilla on maaginen voima. Alkaahan Raamatun luomiskertomuskin kuvauksella, kuinka Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Tämän jälkeen samalla tavoin sanoilla luotiin taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on.
Sanat eivät nykypäivänäkään ole menettäneet tehoaan. Niillä ohjaillaan yhteiskuntien kehitystä ja vaikutetaan ihmisten käyttäytymiseen. Sanoja muuttamalla vanhat asiat saadaan näyttämään uusilta ja muodissa olevia sanoja toistamalla ihmiset saadaan ohjautumaan tiettyyn suuntaan.
Tällä hetkellä niin työntekijältä kuin apurahatutkijaltakin edellytetään yhteisöllisyyttä, sitoutumista ja verkottumista. Jokaisesta työpaikka- tai apurahahakemuksesta täytyy löytyä ainakin osa näistä maagisista sanoista, mielellään kaikki.
Työnhakijan on sopeuduttava yhteisöön ja sitouduttava paitsi työhönsä mielellään myös työnantajaansa. On myös hyvä, jos apurahan hakijalla olisi jo valmiina omat verkostonsa, mielellään vielä kansainväliset sellaiset.
Mistä tämä yhteisöllisyyden, sitoutumisen ja verkottumisen vaatimus on kielenkäyttöön tullut ja ketä se palvelee?
Yhteisöissähän ihmiset maailman sivu ovat eläneet, sitoutuneet milloin mihinkin arvoihin ja organisaatioihin ja solmineet mitä erilaisimpia liitto- ja kauppasuhteita.
Yhteisöllisyyden alkujuuret löytyvät perheestä ja suvusta, jotka nykyäänkin ovat monen läheisin yhteisö. Sen hyvinvointiin on vuosikausiksi sitouduttu. Kun työnantaja nykypäivänä puhuu yhteisöllisyydestä, se ei kuitenkaan enää tarkoita perhettä tai sukua sen enempää kuin kylää tai heimoakaan, vaan omaa työnantaja organisaatiotaan.
Yhteisöllisyyttä lisäämällä pyritään viihtyvyyden ja tuloksellisuuden lisäämiseen. Joukossa ei tyhmyys tiivisty vaan toinen toistaan auttamalla ja toisiltaan oppimalla voidaan saavuttaa hyötyjä, joita yksin puurtamalla ei välttämättä yhtä nopeasti saavutettaisi. Näinhän sen pitäisi olla.
Yhteisöllisyyden lisäämiseen niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla ryhdyttiin toden teolla Suomessakin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Korpihotelleja ja koulutuskeskuksia rakennettiin kauas maaseudulle, mistä väki ei päässyt ryhmätöistä karkaamaan sen enempää kaupungille kuin kotiinsakaan.
Ryhmädynamiikkaa synnytettiin erilaisilla seminaareilla ja workshopeilla.
Yhteen aikaan huudossa oli Sensitivity training. Menetelmä, jossa ihmiset haluttiin saada tietoisiksi ennakkoluuloistaan ja avautumaan toinen toisilleen. Osa harjoituksista loppui siihen, kun huomattiin, että samoja tekniikoita käytettiin aivopesussa. Mielenterveyspotilaidenkin joukkoon alkoi ilmestyä työntekijöitä, joille ringissä istumiset ja työtovereiden avautumiset olivat liikaa.
Tulosjohtamisen vanaveteen lyöttäytyivät myös koulutustapahtumiin esitelmiä tarjoavat konsultit. Eri alojen ihmiset filosofeista jääkiekkovalmentajiin tuotteistivat itsensä ja tietonsa ja myivät koko paketin niille, joilla oli halua maksaa.
Aina ei ollut merkitystä sillä, mitä kulloinenkin guru sanoi. Pääasia oli, että henkilö oli julkisuudesta tuttu.
Sitouttaminen on sekin henkilöjohtamisen menettelytapa. Yritys pyrkii lisäämään työyhteisön koheesiota yhteisillä arvoilla, jotka joissakin tapauksissa tavoittelevat melkein taivaita. Arvoina ei esitetä vain toimimista maakunnan tai isänmaan vaan joskus jopa kokonaisen ihmiskunnan puolesta. Tällaisista toimimisvelvollisuuksista työsopimukset tai työlainsäädäntö eivät puhu mitään. Niissä käsitellään paljon arkisempia asioita.
Sitouttamisella pyritään tietysti siihen, että työntekijät sitoutuvat työhönsä ja työnantajaansa. Tässä käytetään tai ainakin yritetään käyttää hyväksi ihmisten velvollisuuden tunnetta. Mutta on niitä muitakin keinoja kuten palkitseminen. Eri henkilöstöryhmille ne vain saattavat olla kovin erilaisia. Siinä missä yrityksen johto edellyttää miljoonaoptioita, joita ammattiyhdistysjohtajatkin saattavat erehtyä puolustamaan nimenomaan sitouttamisella, muulle henkilökunnalle järjestetään pikkujoulut.
Verkottuminen liittyy jo enemmän yhteiskunnan rakenteisiin kuin yksityiseltä ihmiseltä edellytettävä yhteisöllisyys ja sitoutuminen, eikä verkottumisella ole aina hyvä kaiku. Siihen liittyy helposti sulkeutuneisuutta ja salamyhkäisyyttä.
Vuorovaikutuksen ja luottamuksen merkitys on kuitenkin aina ymmärretty kaupankäynnissä, vaikkei verkottumisesta aikaisemmin puhuttukaan. Hyvät kauppasuhteet olivat menestyksen edellytyksiä. Internet on kuitenkin mahdollistanut aivan uudenlaisten yhteisöjen muodostumisen. Tietotekniikka on nopeudellaan ja laajuudellaan mullistanut monet toiminnot. Jotkut puhuvat jo verkostoyhteiskunnasta, jossa useat asiat vaikuttavat globaalisti samanaikaisesti.
Verkottumisen vaatimus levittäytyi muutama vuosikymmen sitten lähes jokaiseen yritykseen ja yhteisöön. Yliopistoissakin sähköposteihin ilmestyi milloin mistäkin maailmankolkasta pyyntöjä saada vastaanottajan nimi projektihakemukseen. Joskus oli kysymyksessä oikea yhdessä työskentelevä verkosto, toisinaan vain verkosto paperilla.
Erilaisia tapaamisia ja hiihtolomia järjestettiin verkostojen nimissä. Kerrankin tiedustelin hiihtoloman lopussa, mitä tästä kelomökistä nyt pitää maksaa. Minulle ilmoitettiin, ettei mitään, koska kuulun järjestäjän verkostoon. Olin vähän pettynyt. Olin luullut kuuluneeni vuosikausia hänen ystäviinsä.
Kirjoittaja on rikosoikeuden emeritaprofessori.