Sanna Ravin kirjailijanura on alkanut kunniakkaasti. Hänen esikoisromaaninsa Ansari on ollut arvostelumenestys ja maanantaina Ravi pokkasi teoksesta 10 000 euron Runeberg-palkinnon.
Tuore kirjailija iloitsee palkinnosta, sillä sen turvin hän voi rauhallisin mielin ryhtyä kirjoittamaan seuraavaa romaaniaan.
"Kun kirjoittaa, kaikki muu on suljettava ulkopuolelle. Ilman rahaa siihen olotilaan on hankala päästä", kuittaa Tampereen yliopistossa tieteellistä kirjoittamista tuntiopettajana opettava Ravi.
"Palkinto antaa myös lisää varmuutta. Ensimmäistä kirjaa kirjoittaessa on ihan tyhjän päällä. Luottamus pitää hakea kokonaan omasta itsestä."
Älykkään humoristista Ansaria ja Sanna Ravin taitavaa kielenkäyttöä on pitkin syksyä ylistetty arvosteluissa. Kiittävät kritiikit ovat toki hivelleet, mutta itsekin teatteriarvostelijana työskennellyt kirjailija ei anna niille liian suurta painoa.
"Kehu on ulkokohtaista voimaa, hauskaa mutta ei välttämätöntä. Sitten kun sitä ei saa, on omakehun ja suhteellisuudentajun riitettävä."
Idealismin ja todellisuuden kilpailu
Ansarissa eletään jatkosodan aikaa. Tragikoominen päähenkilö, kirkonkylän postivirkailija Antero Kivekäs on sairautensa vuoksi vapautettu rintamapalveluksesta. Kiihkeän suur-Suomen kannattajan elämä saa kuitenkin uutta pontta, kun Valtion tiedoituslaitos värvää hänet mielialatarkkailun paikallisasiamieheksi.
Isänmaan ystävistä peräänantamattomin ei suostu hyväksymään apulaistensa raporteista välittyvää todellisuutta. Kivekäs ei voi käsittää, että ihmisiä kiinnostaa enemmän ruokaperunan kuin idealismin viljely.
"Kirjan teema on idealismin ja todellisuuden välinen kilpailu, jossa todellisuus voittaa, mutta hyvänä kakkosena maaliin tulee pieni ja sisukas idealismi."
Antero Kivekäs tuo mieleen tuulimyllyjä vastaan taistelevan Don Quijoten. Ravi kertookin cervantesilaisen näkemyksen olleen romaaninsa temaattisena perustana.
"Milan Kundera on kuvaillut cervantesilaista maailmaa paikaksi, jossa absoluuttisen totuuden korvaavat suhteelliset totuudet. Paikaksi, jossa ainoa varmuus on epävarmuuden viisaus. Tätä viisautta vastaan taistelevat niin Don Quijote kuin Antero Kivekäskin -- he ovat yksitotuuksisen idealismin sissejä, periksi antamattomia taistelijoita."
Ravin mukaan muutamat lukijat ovat löytäneet romaaneista muitakin yhtäläisyyksiä -- Don Quijoten ihailemat ritarit ovat Mannerheim-ristin ritareita ja Dulcinea-neito on Suomi-neito, jonka lantion tulee olla mahdollisimman leveä, aina Itä-Karjalaan asti ylettyvä...
Kivekkäät tavallinen laji
Sanna Ravi ei tunnusta A. Kivekkään olevan kukaan hänen tuntemansa ihminen. Mutta kirjailijan saaman lukijapalautteen perusteella kivekkäitä on joka puolella.
"Erityisinä kivekkäiden pesiytymispaikkoina on mainittu taloyhtiöiden hallitukset, yliopistot ja yhdistykset. Valitettavasti kivekkäät ovat enemmän tavallinen kuin harvinainen laji."
Sen verran Kivekästä Ravissa itsessäänkin on, että hän perustanut kotiinsa evakkokirjahyllyn tulipalon tai muun äkkilähdön varalta.
"Siitä hyllystä on nopea kaapata mukaansa tärkeimmät -- Väinö Linna, Heikki Ylikangas, Heinrich Böll, Alfred Döblin, Günther Grass, Thomas Mann, Antonio Tabucchi ja Torgny Lindgren."
Ravi kertoo olevansa jo antautumassa toiselle aiheelle. Hän aloittaa uuden romaanin kirjoittamisen täysipainoisesti syksyllä.
