Eipä käy kateeksi sänkyä. Sitä on läpi historian vedetty ja työnnetty sivusta ja päästä, se on taiteltu tuoliksi tai haitariksi ja piilotettu valtavan vuodevaatepinon alle.
Satakunnan museossa perjantaina avattavassa sänkynäyttelyssä huomio kiinnittyy siihen, että usein sängyssä on mekanismi, jolla huonekalu on pienennetty. Kertooko tämä ahtaasta asumisestamme?
"Pikemminkin sänky on haluttu sivuun. Kasattavat sängyt olivat käytössä linnoissakin, joissa tilaa olisi varmasti", pohtii näyttelyä kokoamassa ollut dosentti Leena Sammallahti.
Monen hengen sängyt
Näyttelyn varhaisin makuupaikka on keskiaikaisen luhdinsängyn rekonstruktio, jonka malli on Kiikan Kiimajärveltä. Kohtuullinen leveys ei viesti välttämättä mukavuutta, sillä sänky on mitoitettu kahdelle.
"Ja lapsiahan tällaiseen sänkyyn mahtui useita - poikittain", Sammallahti muistuttaa.
Yksityinen sänky ja lisäleveys ovat vasta nykyajan kotkotuksia.
Satakunnan museon kokoelmissa on sata sänkyä. Työryhmä valitsi näyttelyyn eri aikakausilta kolmisenkymmentä sänkyä ja makuulaitetta, joka sananakin viestii epämukavuutta. Näyttelyn nimi Pehmeä ja mukava? on osittain sarkasmia.
Esimerkiksi Porissa toimineen G. Ekwallin sänkytehtaan patentoitu haitarisänky näyttää huteralta vehkeeltä, jossa nykyajan ylikiloinen kansa ei takuulla saisi huojentavaa unta.
Puhtaat valkeat lakanat
Aluksi sängyssä oli olkien päällä lakanan esiaste, jonkinlainen ohut matto. Kylmässä tuvassa peittona oli 1800-luvulla villapeite, ryijy tai jopa vällyt
Näyttelysängyt pedannut tekstiilikonservaattori Hannele Suominen kertoo vuodevaatteissakin otetun huomioon sen, että vuode usein koottiin päiväajaksi. Patjan piti taittua.
Lakanan ainut oikea väri oli pitkään valkoinen. Värilliset lakanatrendit ovat olleet olemassa vasta 50 vuotta.
Puhtaan, valkoisen ja mankeloidun lakanan statusarvo oli kova.
"Lakanan pyykkääminen oli harvinaista ja vaivalloista puurtamista. Nykyinen jokapäiväinen pyykkääminen arkipäiväistää puhtaan lakanan. Mankelointikin harvinaistuu, vaikka monissa taloyhtiöissä mankeli vielä on", Suominen arvioi.
Hienoltahan se tuntui pujahtaa mummun mankeloimien puhdastuoksuisten ja kovapintaisten lakanoiden väliin. Tunne säilyy ikuisesti ihomuistissa.
Omia sänkymuistoja voi verestää Satakunnan museossa 6. elokuuta asti.