Sankivaaran hiihtolatujen opasviitat on uusittu, mutta reittien varrelta puuttuvat vielä latukartat. Karttoja varten on kuitenkin jo pystytetty ilmoitustaulut kolmeen eri paikkaan, ja liikuntavirasto lupaa kartat paikoilleen pikapuoliin. Sankivaarassa risteilee useita reittejä, mikä saattaa hämmentää varsinkin ensi kertaa laduilla hiihtelevää.
Tiistaina reitillä hiihtänyt Anna-Liisa Matero kehuu opasteita. "Kyllä täällä selvästi näkee, minne pitää kääntyä ja mennä. Opasteet ovat hyvin näkyvillä", innokas hiihtäjä kertoo. Materon mielestä Sankivaaran laduilla on sopivasti haastetta.
"Latu on mukava ja siinä on muutama mäkikin", kolmesataa kilometriä tänä talvena sivakoinut Matero kertoo.
Sankivaaran laduilla voi hiihtää eri pituisia lenkkejä. Vanhat ja aikansa eläneet opasteet on uusittu puisiin viime syksynä, kertoo teknisen liikelaitoksen työnjohtaja Eero Räihä.
"Opasteissa on kilometrimäärät ja nuolet. Tänne ei pitäisi eksyä. Reittejä on kyllä monenlaisia, mutta kaikki on merkattu opastein. Kunhan kolmeen paikkaan saadaan vielä ilmoitustauluille kartat, tauluille tulee myös valaistus", Räihä kertoo.
Vaihteleva ja vaativa maasto
Varsinkin ensikertalaisen kannattaa siis hiihtolenkille lähtiessään varata taskuun latukartta, ennen kuin opastekartat saadaan paikoilleen.
Suuret latukartat asennetaan Kiekon reitin parkkipaikalle, Sankivaaran ampumaradan parkkipaikalle sekä yhteen kohtaan ladun varteen.
Sankivaaran latuverkostosta voi valita monenlaisia reittejä. Lyhin reitti on 800 metrin pätkä ampumaradan alueella. Se tehdään yleensä tykkilumella.
Niin kutsuttu stadionlenkki tehdään pääosin aluksi tekolumella. Mäkinen Sankivaaranlenkki on rankin osuus ja takalenkiksi nimetty latuosuus puolestaan helpompi. Sankivaaran lenkin ja Kiekonlenkin kiertosuunta on myötäpäivään.
Yhdyslatu johtaa Kiekon lenkille, jossa oli aikoinaan Kiekon maja. Laduista voi valita reittejä runsaasta kahdesta kilometristä kymmeneen kilometriin.
Selkeä päälenkki ja lähtöpiste puuttuvat
Yli kaksikymmentä vuotta Sankivaarassa joka talvi hiihtänyt Olli-Pekka Paavola tuntee reitit hyvin mutta kertoo, että moni hiihtäjä kaipaa opastusta paikan päällä.
"Sankivaaran ongelmana on, että siellä ei ole yhtä selkeää päälenkkiä tai lähtöpistettä, josta matkaa voisi laskea", myös hiihtovalmentajana toimiva Paavola arvioi.
"Mielestäni uusitut opasteet ovat sekavat. Samoin latujen ajajat ajavat sekavasti. Esimerkiksi perinteisen ladun kohdalla latu-ura saattaa katketa kesken kaiken. Latuhöylä on usein nostettu ylös esimerkiksi risteyspaikoilla, joten latu-ura katoaa risteyksissä", Paavola sanoo.
Paavolalla on Sankivaaran laduista hyvääkin sanottavaa.
"Se on ehdottomasti Oulun mukavin latu. Siinä on vaihtelua, nousuja ja ja laskuja, joten erilaisia tekniikoita pääsee käyttämään. Ehkä vähän huonompitasoinen hiihtäjä saattaa olla vaikeuksissa mäkisissä paikoissa, mutta jos ei tykkää kovista laskuista, voi oikaista eri paikkaan", Paavola ynnää.
Sankivaaran latuverkkoa hämmentää osin reitin kupeessa kiertävä lauantainen Tervahiihto. Tervahiihdon latupohjia oli ainakin tiistaina merkitty huomionauhalla.