Katu jakaa kaksi maailmaa ja kaksi aikaa. Vielä joitakin viikkoja sitten Länsi-Lapin ammatti-instituutin kulttuurialan musiikin opiskelijat veivät opintojaan eteenpäin rakennusosaston vanhoissa tiloissa. Nyt marssitaan kadun toiselle puolelle musiikkitalon huippumoderneihin neliöihin, joiden rakentamisessa ei ole tingitty laadussa eikä käyttäjien toiveissa.
Kaikki ovat ylpeitä talosta. Sen sykkivä sinertävän violetti sydän, musiikkisali, on ensikonsertissa kehuttu maan mainioksi. Torniossa nautitaan harvinaista herkkua, sillä nykyään on melkoinen tapaus, kun musiikkikoulutus saa oman sille varta vasten räätälöidyn uudisrakennuksen. Ei ihme, että instituutin tilat kiinnostavat jo muuallakin.
"Tämä on rakennettu opetuksen ehdoilla", osastonjohtaja Jussi Leipälä sanoo. Erinomaista lopputulosta on siivittänyt arkkitehti Matti Porkka, joka muusikkona on ymmärtänyt asian ytimen ja talon tarpeet, Leipälä muistuttaa.
Instituutille musiikkitalo on iso satsaus. Rakennus maksaa 4,2 miljoonaa euroa. Kalusteet, soittimet ja muut työtarpeet syövät lisäksi 300 00 - 400 000 euroa. Talon pohjat tehtiin viime vuonna, varsinainen rakentaminen käynnistyi tämän vuoden alussa.
Vatupassi vinossa
ihan tarkoituksella
Leipälällä on kerrottavana pitkä lista hienouksia, jotka kätkeytyvät talon pintojen uumeniin. Kelluvia rakenteita, akustisia yksityiskohtia ja seiniä, joissa vatupassi heittää tarkoituksella seitsemän astetta suorasta kulmasta. Vinot kantit eliminoivat seisovat aallot.
Talon studiokompleksista ja treenikämpistä kasaantuva tieto ja taito pannaan soimaan musiikkisalissa, jonka jälkikaiunta on saatu vedettyä reippaasti alle sekuntiin. Sähköiselle musiikille rakennetussa harjoitus- ja konserttisalissa ei ole tehty kompromisseja. Musiikille on instituutissa nyt mahtavat puitteet, sillä päärakennuksen juhlasalista löytyvät erinomaiset esiintymistilat akustiselle musiikille.
Opettajat ja opiskelijat ovat olleet vasta toista viikkoa uudessa talossa, mutta jo nyt näkyy, että meininki on muuttunut. Leipälä laskeskelee, että harjoitusmäärät treenikämpissä ovat kaksinkertaistuneet, vaikka kaikki palikat saadaan kohdalleen vasta vuoden loppuun mennessä.
"Virtaa on ihan eri tavalla kuin raksapuolella", hän huomauttaa.
Vuoden 2001 syksyllä alkaneelle Lapin läänin ainoalle ammatilliselle musiikkikoulutukselle pikasaneerattiin väliaikaiset tilat instituutin vanhalle rakennuspuolelle. Ahdasta oli eikä kovin viihtyisää. "Tieto uudesta talosta auttoi keplottelemaan tänne asti."
Kitaransoiton opettaja Vesa Nousiainen luonnehtii musiikkitaloa aivan uskomattomaksi. Musiikkialan opetus ja uusi talo ovat Nousiaisen näkemyksen mukaan "iso rykäys musiikkikulttuurin kehittymisille Lapissa".
Muusikkopuolen opiskelija Tapani Ollonen Torniosta ja musiikkiteknologiksi opiskeleva Mia Heinonen Hämeenkoskelta eivät jää Nousiaisesta jälkeen talon kehumisessa. Luksusta mikä luksusta.
Kevyelle musiikille
riittää kysyntää
Muusikkoja ja musiikkiteknologeja kouluttava, poppiin, rockiin ja jazziin suuntautunut Tornion opinahjo on maan pohjoisin alan toisen asteen yksikkö. Länsi-Lapissa ääniteknologia oli jo vahvasti kulttuurialan kuvioissa, kun musiikkialan perustutkinto otettiin mukaan koulutustarjottimelle.
Taustalla oli jatkuvasti kasvava kysyntä, Leipälä sanoo. "Pohjoisessa on ollut aukko. Oulun koulutus ei riitä täyttämään tarpeita, jotka voimistuvat muun muassa kasvavan matkailubisneksen myötä."
Leipälä ei näe koulutuksessa ylitarjonnan vaaraa. Mahdollinen ylitarjonta on keskittynyt klassiseen musiikkiin ja etelään. "Tavallinen suuri kansa kuuntelee kevyttä musiikkia, ja kysynnän tyydyttämiseksi on löydyttävä tarjontaa ja osaamista."
Torniossa opiskelee parhaillaan kuutisenkymmentä opiskelijaa, jotka ovat pääosin pohjoisesta. Joitakin opiskelijoita on myös etelästä ja muutama länsirajan takaa Haaparannalta. Provinssissa raja on myös musiikkikoulutuksessa nähty suurena vahvuutena. Kohtalaisen lähellä sijaitseva Piteån musiikkikorkeakoulu on yksi yhteistyökumppani.
Molemmille linjoille on tähän saakka otettu vuosittain 12 opiskelijaa, mutta tavoitteena on täyttää 16 + 16:n kiintiö. Vain vajaa joka neljäs hakija on mahtunut opiskelemaan. Kovin tunku on kitarajalinjalle, sillä lähes kaikki haluavat olla sankarikitaristeja.
"Meillä on sisällä erittäin hyviä oppilaita, tosin kärki on vielä kapea. Mutta emme olekaan vielä juuri huudelleet koulutuksestamme", Leipälä kertoo.
Oppilaitoksesta valmistuneet voivat suuntautua erilaisiin musiikkialan tehtäviin bändimuusikoista roudareiksi. Tutkinto ponnahduslauta opintojen jatkamiseen vaikkapa Sibelius-Akatemiassa.
Akatemia on myös yksi Mia Heinosen mahdollisista jatko-opintokohteista. Tapani Ollosenkin tarkoitus on lähteä jatkamaan joko ammattikorkeakouluun tai akatemioihin. Molemmilla on riittänyt opintojen lomassa keikkaa työmarkkinoilla talon ulkopuolella.