Hyvä maine ja henkilöstöpolitiikka olisi nostettava suomalaisten yritysten kilpailuvalteiksi osakepelien sijaan, katsoo tutkija Liisa Moilanen Työterveyslaitokselta. Hän nostaisi sankareiksi työntekijöistä huolehtivat yritysjohtajat, mieluummin kuin kovia riskejä ottavat sikariporrassaneeraajat.
Moilanen on hahmottanut yhteiskuntavastuun käsitettä haastattelemalla hyvästä henkilöstöhallinnosta palkittujen yritysten johtoa, esimiehiä ja työntekijöitä. Yhteiskuntavastuun hyvät käytännöt näyttivät liittyvän työilmapiiriin, hyvään esimiestaitoon ja työpaikan pysyvyyteen.
Taloudellisen tilanteen kiristyessä ´´hyvässä´´ yrityksessä etsitään muita keinoja kuin irtisanomiset. Vuokratyön laajan käytön katsottiin näissä yrityksissä sotivan eettisiä periaatteita vastaan, mutta se nähtiin kuitenkin hyvänä rekrytointikeinona.
Irtisanomisia ei koeta enää häpeäksi
Moilasen mielestä irtisanomisten eettisyyden ja laajemminkin liike-elämän etiikan tutkimusta olisi lisättävä. Vaikka irtisanomisen pitäisi aina olla äärimmäinen hätäkeino, Suomessa ei näin enää näytä olevan. Teollisuusmaiden järjestön OECD:n tilastojen mukaan Suomessa on neljänneksi helpoin irtisanoa työntekijöitä.
Joukkoirtisanomisten merkityskin on muuttunut. Aiemmin ne olivat häpeä ja osoitus yrityksen epäonnistumisesta, nyt niistä on tullut keino tiedottaa uudistuksista yrityksessä. Irtisanomisilla välitetään kuvaa aktiivisesta, omistajien etuja ajavasta yrityksestä. Pörssiosakkeiden omistajat asetetaan etusijalle, vaikka työntekijä on koko elämänsä ajan rakentanut varallisuutta, jonka kanssa pörssiin on menty, sanoo Moilanen.
Irtisanomisiin päädytään, vaikka muita keinoja kuten lomakorvausten vaihtamista vapaa-ajaksi, palkattoman vapaan sallimista sekä työajan vähentämistä vapaaehtoisesti olisi tarjolla. Todellisuudessa irtisanomisten taloudellista kannattavuutta ei ole tutkimuksissa pystytty edes osoittamaan, sanoo Moilanen.
Riskilisä epävarman työn palkkaan
Laman jälkeen pätkätyöt ja vuokratyöt ovat lisääntyneet ja muotitermiksi on noussut joustavuus. Joustavuus on tutkijoiden mukaan kuitenkin merkinnyt usein vain yksipuolista eduista luopumista. Joustoissa yritys siirtää riskinsä työntekijöiden harteille. Koska yritykset yleensä sisällyttävät riskinsä laskutukseensa, tutkijoiden mielestä olisi johdonmukaista, että riskilisä lisättäisiin myös epävarmasta työstä maksettavaan palkkaan.
Työsuhteen turvallisuudesta on tullut erittäin merkityksellistä työntekijöille. Määräaikaisessa työsuhteessa työ voi muuttua itsekunnioituksen lähteestä epävarmuuden leimaamaksi. Määräaikaiset työsuhteet voivat synnyttää myös keskinäistä kilpailua ja pahoinvointia laajemminkin työyhteisössä.
Kaikissa tutkimuksen ´´hyvissä´´ yrityksissä tuettiin työntekijöiden koulutusta sekä harrastustoimintaa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että määräaikaisten ja etenkin vuokratyöntekijöiden koulutukseen ei juurikaan satsata. Tämäntyyppisten työsuhteiden yleistyminen voikin johtaa köyhtyvään tietotaitoon.