Oulun kaupungin omistaman Sanginjoen ulkometsän suojelusta on kiistelty jo 15 vuotta. Kuuluisimmasta suomalaisesta suojelukiistasta, Koijärven kuivattamisesta alkaneen Koijärvi-liikkeen synnystä on tänä vuonna kulunut 40 vuotta. Koijärvi-kiista johti jopa erään nykyisen hallituspuolueen syntyyn.
Sanginjoen ulkometsän suojelusta käyty kiistely on jo nykyisellään kestänyt pidempään kuin yksikään aiempi maassamme käyty suojelukiista. Eräänlainen ennätyshän ja ”meriitti” sekin on kotikaupungillemme, joka hamuaa Euroopan kulttuuripääkaupungin arvoa.
Kärhämän aikana kiistan pääosassa oleva metsäluonto on enimmäkseen saanut olla rauhassa ja kehittyä suojeluarvojensa kannalta entistäkin parempaan suuntaan. Tuota rauhaa ovat häirinneet vain vuonna 2012 tehdyt hakkuut, jotka johtivat näkyviin metsämielenosoituksiin – ja Oulun kaupungin merkittäviin imagotappioihin.
Mitä onkaan 15 vuodessa tapahtunut? Oulun kaupunginvaltuusto on lopulta tammikuussa 2018 selvällä enemmistöllä päättänyt suojella 1 127 hehtaaria ulkometsää ja määrännyt ulkometsän muussa ns. talousmetsäosassa hoidon tavoitteiksi virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen.
”Oulun kaupunki, yhdyskunta- ja ympäristöpalvelu, maa ja mittaus, luonnonvarat ja isännöinti” -sanahirviön taakse kätkeytyvä virasto (entinen metsäosasto) on kuitenkin tehnyt 10-vuotisen suunnitelman, jossa valtuuston – kaupungin ylimmän päättävän elimen – näkemys on lähes täydellisesti ohitettu suunnitelman painottuessa hyvin voimakkaasti hakkuisiin.
Valtuuston suojelupäätöksestä on valitettu Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, mikä on estänyt suojelupäätöksen etenemisen lainvoimaiseksi.
Suojelun keskeneräisyydestä huolimatta on ulkometsän metsätalousosan hakkuusuunnitelmien käsittely edennyt kaupungin päättävissä elimissä ja ulkometsän hakkuut aiotaan toteuttaa yhdyskuntalautakunnan 5.11. tekemällä päätöksellä valtuuston vaatiman tavan vastaisesti.
Kalevassa on viime aikoina (26. ja 28.10.) kerrottu siitä, mitä hyvääkin kaupunki on tehnyt ulkometsän käyttäjien hyväksi. Tosin teiden kunnostukseen liittynee ehto hakkuiden käynnistämisestä.
Ulkometsässä sijaitseva Loppulan metsänvartijan tila ja siellä luontojärjestöjen kesäisin vapaaehtoisvoimin ylläpitämä luontokahvila ja marraskuussa järjestämä suosittu kekri-juhla on jäänyt tiedotusvälineiltä paitsioon.
Luontokahvilan vapaaehtoistyöntekijöiden, kekriin osallistuvan väen ja koko Sanginjoella retkeilevän joukon puolesta voin todeta, että Sanginjoen ulkometsän luontoarvoja vääjäämättä tuhoavat hakkuusuunnitelmat on haudattava ja kaupungin on pikimmiten ryhdyttävä toimiin koko Sanginjoen ulkometsän perustamiseksi kansallispuistoksi. Onhan kansallispuistoverkon kehittäminen kirjattu nykyisen hallituksen hallitusohjelmaankin.
Tällä kansallispuistokierroksella Oulun ei kannattasi nukkua onnensa ohi. Oulun yli 200 000 asukasta tarvitsevat luontoarvoiltaan hienon lähikansallispuistonsa – Sanginjoelle!
Ari Rajasärkkä
luonnonsuojelubiologi
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.