Miina Äkkijyrkkä. Teksti Miina Äkkijyrkkä ja Jaakko Heinimäki. Kuvat Juha Metso ja Miina Äkkijyrkän arkisto. Johnny Kniga 2009.
"Ristiriita hänen julkisuuskuvansa ja hänen persoonansa välillä on räikeä", sanoo pappi Jaakko Heinimäki alkusanoissaan Miina Äkkijyrkkä -kirjaan. Heinimäki tuntee karjanhoitajan ja kuvanveistäjän koulutuksen saaneen Miinan, kolmen lapsen äidin, joka aina ennen työhön ryhtymistä pitää virsiseurat, näyttelyjenkin aluksi.
Heinimäki oli paikalla 1996, kun Äkkijyrkän kyyttölehmilleen vuokraaman Skatan tilan kunnostustyöt alkoivat Helsingissä.
Nyt 2009 Helsinki on sanonut irti Skatan vuokrasopimuksen. Miina Äkkijyrkkä (s. 1949 Iisalmi), alkuaan Riitta Loiva, on pelastanut itäsuomalaiset kyytöt kuolemasta sukupuuttoon.
Lehmiään Äkkijyrkkä ei jätä taiteessaankaan. Siitä kertovat muun muassa hänen komeat piirroksensa Marimekon tuotteissa.
"Kuinka onnellinen olenkaan piirtäessäni… Jumala on ihmeellisellä tavalla minua siunannut, että olen saanut tämän lahjan kiinnostua, katsella, innoittua ja nähdä. Ja että minulla on tuo innoituksen lähde, lehmä", Miina Äkkijyrkkä kirjoitti päiväkirjaansa 60-vuotispäivän lähestyessä.
Miina Äkkijyrkän ääni kantaa läpi kirjan. Hän kertaa elämäänsä lapsuudenkodista nykypäivään avoimesti ja räväkästikin, itseään ja taiteilijan asemaa sekä monia ilmiöitä terävästi analysoiden.
Kukapa pienen tai suuren luovan työn tekijä ei voisi allekirjoittaa Miinan lausetta: "Uuden teoksen aloittaminen on itsekurin, itsehillinnän, suuren nöyryyden ja suuren ylpeyden sekamelska."
Median antama julkisuuskuva rettelöivästä Miinasta rapisee. Ja kuinka paljon tuo kuva on sukupuolittunut. Miinan lailla oikeiksi katsomiensa asioiden puolesta taistellut mies olisi julkisuudessa sankari.
Kotkalaisen valokuvaajan Juha Metson (s.1965) aina hienoissa valokuvissa on sukulaisuutta Miina Äkkijyrkän taiteen voimaan. Niinpä kuvauskohde Miina onkin parhaimmillaan reiluissa työkuvissa ja lehmiensä keskellä.
Mutta kaupunkilaisrokkimimmin roolissa Miina-kuviin tulee vierasta teatraalisuutta ja vierasta aikakautta.
Heinimäen tapaan liittäisin Miinaan paremminkin käsitteen "Suomen viimeinen maalainen", sanavalmis, nöyrä, osaava, työtä pelkäämätön ja maanläheinen nainen. Tämä ei sulje pois Miina Äkkijyrkän kansainvälisyyttä elämänkokemukseltaan ja taiteeltaan.