Tämän syksyn lorut on lukittu lokeroihin. Nukun sanataidekoulun vastaava opettaja Anna Anttonen, 26, valmistautuu jäämään lomalle. Tällä kertaa vähän pidemmälle.
Oululainen sanataide on viime aikoina kulkenut pitkälti Annan käsissä. Ensimmäisen vuoden suomen ja kirjallisuuden opiskelija valitsi sanataidekurssin, joka vei harjoittelemaan Sanataidekouluun keväällä 2001. "Sanataide on sen jälkeen ollut mukana kaikessa", Anna toteaa.
Vuonna 2003 hän aloitti koulussa tuntiopettajana ja vuoden 2006 maaliskuusta Anna on ollut kuukausipalkkaisena sanataideopettajana. Syksystä 2006 hän on myös vastannut opetuksesta Kati Inkalan kanssa.
Rakastamislauluja vauvoille
Yhteistyö kirjailija Eppu Nuotion kanssa on avannut uuden jakson Annan sanataideopetushistoriassa: Nuotion tekstit ovat muuttuneet Annan käsissä lauluiksi.
Kaikki alkoi parin vuoden takaisesta sanataideseminaarista, jossa Nuotio näki, miten oululaisvauvat tekivät tuttavuutta sanojen maailman kanssa. Nuotio innostui näkemästään niin, että kirjoitti koko joukon vauvarunoja, Silkkipaperitaivaan, joka ilmestyi Tammen kustantamana kuvakirjana.
Runoja tarvittiin toki, mutta tarvetta oli myös lauluille - sanataiteessa kun musiikilla ja liikkeillä on tärkeä sijansa. "Tarvittiin alku- ja loppulauluja, topakoita ja rauhoittavia. Ja tanssittavia lauluja."
Niinpä Anna teki rakastamislauluja vauvoille ja pian niitä laulettiin Silkkipaperitaivas-esityksissä, joita Anna ja vauvasanataidetta luomassa ollut Maarit Heikkinen kiersivät esittämässä. Alkuvuodesta 2006 syntyi myös saman niminen äänite.
"Vauvojen rakastamislaulujen tekstit ovat hyvin hempeitä, mutta uskon, ettei kaikille vanhemmiksi tuleville olekaan itsestään selvää se, miten sanoa tunteitaan", Anna luonnehtii ensiprojektia.
"Vauvalle yhteinen tekeminen on tärkeää, mutta vanhemmalle laulut, jutteleminen ja kosketteleminen todennäköisesti vielä tärkeämpää."
Yksi osa vauvamusiikin pioneerityötä ovat olleet myös vauvojen tanssiaiset, joita on järjestetty ympäri maan. "Niissä tanssiaisissa ei ole etikettiä, vaan esimerkiksi körötellään ja leikitään piiloleikkejä."
Lattarirytmejä taaperoikäisille
Aivan joulun kynnyksellä ilmestyi kaksikon Nuotio-Anttonen toinen yhteinen laulukokoelma Oijoijoi - Rapurytmejä ja lauluja pienille jaloille ja suurille sydämille. "Ajattelimme, että laulut ovat Silkkipaperitaivas-laulujen vauvoille, jotka ovat nyt taaperoiässä."
Kahdestatoista laulusta kahdeksan syntyi Rapurytmikarnevaalia varten, jonka ensiesitys oli keväällä 2007.
Kun vauvalauluissa pysyteltiin kansanlaulun omaisissa, verraten levollisissa tunnelmissa, Oijoijoi on säpäkämpää maata, se kaikuu lattarirytmejä. Näin ollen säveltäminenkin on ollut suurempi haaste.
"Silkkipaperitaivaassa oli armollista lauluntekijälle se, että tarvittiin nimenomaan helppoja tai helpohkoja melodioita. Ei mitään liian hienoa, taiteellista tai monimutkaista. Pääasia oli, että tarina ja tunne välittyivät."
Elämän makuinen sanataideprojekti
Anna Anttonen on yhtä esseetä vaille valmis äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja; hän pätevöityy myös musiikinopettajaksi.
Pro gradu -tutkimuksen hän teki lapsen kielen kehityksestä - mikä sen sopivampaa lasten sanataideopettajalle. "Minua kiinnosti se, miten sanojen merkityksiä opitaan ja miten niitä opitaan ymmärtämään", hän selittää.
Puuttuvan esseen Anna aikoo kirjoittaa lähiviikkojen aikana ja valmistua. Sanataideopettajalla alkaa näet ihan pian yliopistotutkimusta tai kiinnostavintakaan taaperoryhmää kiehtovampi, omakohtainen hanke: hänestä tulee äiti.
"Olen laulanut Silkkipaperitaivaan lauluja kotona enemmän kuin ennen", Anna myöntää. "Ja kun on tottunut tekemään lauluihin liittyviä liikkeitä, olen huomannut viestittäväni vauvalle vatsaani pitkin kulkevien sormieni liikkeiden kautta. Ja tuntuu kuin hän kuuntelisi ja vastaisi pienillä potkuillaan."