Japanin maanjäristys synnytti tsunamin, hyökyi merivettä ihmisten päälle ja aiheutti samalla maailmanlaajuisen informaatiotulvan mediaan. Erikoinen, iso ja yllättävä uutinen kiinnostaa kaikkia.
Suuri osa ihmisistä ahmii sitä, mitä valtamedia välittää.
Median ammattilaisten yksinoikeus tiedonvälitykseen kuitenkin katosi viimeistään Thaimaan tsunamissa joulukuussa 2004. Yleisön huomio jakaantuu nyt satoihin jakelukanaviin, joissa kuka tahansa voi välittää kokemuksiaan, tietojaan tai kuviaan.
Ei ole enää yhtä televisiokanavaa tai sanomalehteä.
Yleisö valitsee itse, seuraako uutistapahtumaa kansakunnan ykköskanavalta vai pienen keskusteluryhmän internetsivustolta. Viestinnän amatöörit ovat tulleet ammattilaisten rinnalle. Raja mediassa työskentelevien ja harrastelijoiden välillä hämärtyy.
Ehdimme elää vuosisatoja instituutiolähtöisessä joukkotiedotuksessa, jossa valtio, kunta tai muu viranomainen lähettää asiantuntijaviestejä median välityksellä alamaisiksi mielletyille kansalaisille.
Tapa tuntuu jatkuvan esimerkiksi monessa kunnassa ja kunnanjohtajan päässä. Viestintä rakentuu tiedotuksista, ei keskusteluun kannustavista moniäänisistä avauksista.
Valvottu viestintälinja kuuluu myös pörssitalouteen. Liiketoimintojen julkisuuden suoja on yllättävän vahva, vaikka yrityksen toiminnot vaikuttaisivat tuhansien ihmisten elämään.
Kaupallinen media ja markkinointiviestintä puolestaan uskoo kohderyhmiin. Viestinnän perusidea lähestyy propagandan toimintatapaa; viestinnällä vedotaan ja vaikutetaan ihmisten tunteisiin niin, että ihminen muuttaa käyttäytymistään viestinlähettäjän haluamaan suuntaan.
Avoimen internetin myönteisin puoli on, että viestintä vapautuu ja synnyttää avointa julkisuutta. Ihmiset tutustuvat toisiinsa, jakavat kokemuksiaan ja tietojaan mutkattomasti. Syntyy sosiaalisia verkostoja, yhteisöjä, joissa informaatio jalostuu ihmistä hyödyttäväksi ja kasvattavaksi tiedoksi.
Ihannekuvan takapuoli tiedetään. Lapset kiusaavat toisiaan netissä, vihayhteisöt uhkailevat ja fiksuiltakin vaikuttavat ihmiset purkavat pahaa oloansa nimimerkin suojissa keskustelupalstoilla.
Tuntuu, että internetiin tarvittaisiin vähintään alkolukko ja jonkinlainen mittari, että käyttäjä kuuluu ihmisrotuun.
Tamperelainen Aamulehti kokeili pari kuukautta verkkosivustollaan vapaata yleisökommentointia. Kaikki lukijoiden juttukommentit menivät suoraan julki. Asiattomat poistettiin vasta jälkikäteen lukijoiden ilmoitusten perusteella.
Nyt Aamulehti.fi jälleen valikoi kommentit etukäteen. Kaikki verkkoon tarkoitetut lukijoiden juttukommentit siis tarkistetaan toimituksessa ennen julkaisua ja asiattomat viestit karsitaan pois.
Verkkosivuston päällikkö Seppo Roth kommentoi muutosta: "Paluupäätökseen vaikutti tarve nostaa verkkokeskustelun tasoa. Jälkimoderoinnin aikana olemme törmänneet silloin tällöin keskusteluhäiriköihin. Ennakkomoderoinnilla häiriköt on helppo karsia pois."
Myös media-alaa säätelevä Julkisen sanan neuvosto suosittelee tiedotusvälineille keskustelupalstojen ennakkomoderointia.
Testasin itse sosiaalisen median tunnetuimmalla sivustolla Facebookissa, herättääkö Aamulehden päätös tunteita tai mielipiteitä. Muutama kaveri kommentoi. Nimimerkkiä kannatetaan perustelluissa tapauksissa ja sivustoille kaivataan kiihkotonta analyyttisyyttä. Paskaa kuulee kuulemma nakkikoppien jonoissakin.
Journalismin eli ammattitoimittajien työn ja työn tulosten suurin haaste on, miten se onnistuu yhdistämään ihmisten arkitiedon ja analyyttisen tiedon.