Suomalaisilla on onni kuulua ihmiskunnan siihen osaan, joka voi vapaasti ilmaista mielipiteensä. Maailmalla kehitys kulkee nyt väärään suuntaan.
Toukokuun 3. päivänä vietettävä sananvapauden päivä näkyi ja kuului Oulussa tällä kertaa poikkeuksellisella tavalla. Otto Karhin puistoon tuodulla puhujalavalla kenen tahansa oli mahdollisuus käydä ilmaisemassa mielipiteensä mistä asiasta tahansa.
Lontoon Hyde Parkin Puhujan kulman malliin järjestetyssä tilaisuudessa kaikui tavallisten kansalaisten ääni, ja aiheetkin tulivat kansalaisten arjesta. Ne koskivat esimerkiksi Oulun katujen pölyisyyttä, lapsiperheiltä puuttuvaa tukea, vanhusten oikeutta asua kotonaan, muovin kierrätyksen ongelmia ja jalkakäytävillä pyöräilyä.
Parasta Kalevan ja Yleisradion yhteistilaisuudessa oli se, että vaikka kuulijat tuskin aina olivat puhujan kanssa samaa mieltä, puhujan oikeutta tuoda julki näkemyksensä pidettiin arvossa. Tämä onkin sananvapauden perusperiaatteita: en ole kanssasi samaa mieltä, mutta kunnioitan oikeuttasi esittää oma mielipiteesi.
Suomessa sananvapaus on niin itsestäänselvä asia, että Otto Karhin puistossakin suurin jännitys kohdistui siihen, uskaltavatko ujoiksi väitetyt suomalaiset nousta lavalle. Monessa muussa maassa pelot ovat toisenlaisia: saako tällaisia tapahtumia ylipäätään järjestää, saako niissä arvostella vallanpitäjiä ja jos arvostellaan, tulevatko viranomaiset keskeyttämään tilaisuuden. Tällaiset pelot tuskin tulivat Oulussa edes mieleen.
Olennainen osa sananvapautta on lehdistön vapaus, ja siinäkin Suomi kuuluu maailman kärkeen. Amerikkalainen Freedom House -järjestö nosti Suomen ja Islannin pari päivää sitten suorastaan lehdistön vapauden ykkösmaiksi maailmassa. Se on kova saavutus 195 maan joukossa.
Merkillepantavaa raportissa oli, että ne alueet, joissa lehdistön vapaus on heikoilla, ovat yleensä maita, joissa on köyhyyttä tai valtavat tuloerot. Vauraus kaikesta päätellen edistää lehdistönvapautta, mutta asetelma toimii myös toisin päin. Lehdistön vapaus tukee kansalaisten hyvinvoinnin kasvua ja tasaista jakautumista.
Freedom Housen raportti myös osoittaa, että lehdistön vapaus vallitsee vain vähemmistössä maailman maista. Ikävintä on, että tilanne on viimeisen viiden vuoden aikana mennyt entistä huonompaan suuntaan. Myös Suomen naapuri Venäjä kuuluu siihen joukkoon, jossa on menty alamäkeä.
Yhtä lailla huolestuneita lehdistön vapaudesta ovat sellaiset maailmanlaajuiset järjestöt kuin Toimittajat ilman rajoja ja sekä Sanomalehtien maailmanliitto WAN, jonka laskujen mukaan viime vuonna maailmassa surmattiin 110 tiedotusvälineiden edustajaa. WAN varoitti sananvapauden päivän julistuksessaan myös ilmiöstä, joka on maailmalla levinnyt kuin hiipimällä: sinänsä tarpeellinen terrorismin torjunta on johtanut myös lehdistön vapauden rajoituksiin.
Sananvapautta ja sen osana lehdistön vapautta pitää valvoa myös Suomessa. Yritykset perätä lehdistöltä vahingonkorvauksia ovat lisääntyneet, ja etenkin käräjäoikeudet ovat muutaman kerran harhautuneet rahastusyrityksiä tukemaan. Viime vuonna eduskunnan apulaisoikeusasiamies puolestaan teki erikoisen tulkinnan, joka rajoitti seurakuntalehtien jakelua postiluukkuihin - ja samalla perustuslain takaamaan ilmaisunvapautta.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta oli onneksi tehtäviensä tasalla ja kumosi apulaisoikeusasiamiehen näkemyksen. Tapaukset osoittavat, että myös sananvapauden mallimaassa on syytä olla valppaana.