Sananvapaus on yksi demokratian kulmakivistä. Siellä, missä kansanvaltaa poljetaan, keksitään aina hyviä syitä kaventaa sananvapautta. Itsenäisessä Suomessa sananvapaus on kriisiaikojen rajoituksia lukuun ottamatta ollut varsin hyvällä tolalla. Viime aikoina alalla on kuitenkin ilmennyt uhkatekijöitä. Kaksi oikeusoppinutta tarttui niihin terävästi oikeustieteen päivillä Lappeenrannassa, missä pohdittiin median ja oikeuslaitoksen suhdetta.
Oikeuslaitos puuttuu sananvapauteen kohtuuttoman hanakasti, arvioivat sekä oikeustieteen tohtori Riitta Ollila että mediaoikeuteen erikoistunut asianajaja Pirkko Pesonen. Sananvapauteen pitäisi Ollilan mielestä puuttua vain, kun se on ehdottoman välttämätöntä ja perustuu painavaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Nyt rangaistusta saatetaan perustella sillä, että tiettyä juttua ei olisi tarvinnut tehdä.
Julkisen keskustelun rajoittaminen tarpeelliseen tai tarpeettomaan on keinotekoista. Rajanveto on mahdotonta. Jos media ryhtyy tietoisesti välttelemään joitakin aiheita, ajaudutaan vaikutuksiltaan epämiellyttävään itsesensuuriin. Yhteiskuntaan leviää peittelyn ilmapiiri. Siitä on kyllin kokemuksia suomettumisvuosilta.
Mikäli tuomioistuimissa on vaikea ymmärtää sananvapauden tarpeita, tuomareiden koulutusta on syytä tarkistaa. Ollilan mielestä konkreettinen yksityiselämän suojan tarve on helpommin tajuttava kuin abstraktimpi sananvapauden tarve. Niinpä sananvapautta tallotaan herkemmin, kun nämä perusoikeudet joutuvat vastakkain. Se on valitettavaa, pitäisihän etenkin tuomioistuinten kyetä hahmottamaan vaikeitakin asioita.
Samaan tapaan arvioi Pirkko Pesonen. Suomen oikeuslaitos tuntee kyllä tarkasti rikoslain, mutta sen käsitys sananvapaudesta on Pesosen mielestä kapea. Hän vertasi täkäläistä kantaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja ihmisoikeustuomioistuimen linjoihin. Niissä sananvapaus on suuressa arvossa.
Suomessa katsotaan, että median pitää olla pidättyväinen ennen oikeuden tuomiota. Vastuullisuus ja tarkkuus onkin tarpeen. Monissa Euroopan maissa toimittajat voivat arvostella ankarin sanoin vaikkapa valtionpäämiestä tai vahvoja instituutioita rikollisesta menettelystä, vaikka oikeus ei ole tapauksia vielä käsitellyt eikä ehkä käsittelekään.
Arveluttavaa oikeusvaltiolle on sekin, että sananvapauden väärinkäytöissä, kunnianloukkausjutuissa, tuomiot hajoavat liikaa. Kaiken lisäksi tuomioperusteet ovat joskus erittäin tulkinnanvaraisia. Vaikka asiat ovat hankalia, linjan tulisi olla johdonmukainen.
paakirjoitus@kaleva.fi