Sananvapaus ja laaja tiedonsaantioikeus eivät ole vain toimittajien tarvitsema väline. Ennen kaikkea ne ovat suuren yleisön etu.
Tilanne on huono, jos lehdistön ja yhteiskunnallisen vallankäytön suhteessa ei ole jännitteitä.
Osa Suomen perustuslain takaamaa sananvapautta on lehdistönvapaus. Suomessa se on hyvällä tolalla. Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuoreimmassa mittauksessa olemme 180 maan joukossa sijalla neljä. Sijoitus on komea, joskin vielä kaksi vuotta sitten olimme ykkössijalla.
Journalistien itsesääntelyelin Julkisen sanan neuvosto (JSN) julkisti torstaina merkittävän sananvapauden käyttöä koskevan linjauksen, joka on tällä kertaa suunnattu enemmän suurelle yleisölle kuin toimittajille. Kannanoton ytimessä on ajatus, että lehdistönvapaus ei ensisijaisesti ole toimittajien vaan kansalaisten oikeuksien turvaamista. Koko kannanotto on luettavissa JSN:n nettisivuilla.
Lehdistönvapaus nimenomaan kansalaisten perusoikeuden turvaajana tuntuu usein unohtuvan kotimaisessa keskustelussa, joko tarkoituksella tai siksi, ettei asiaa ole oivallettu.
JSN julkisti kannanottonsa nyt paristakin syystä. Taustalla on keskustelu, joka syntyi, kun Helsingin Sanomat julkisti viime vuoden lopussa tietoja Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta. Juttu herätti kiivaan keskustelun lehdistön vastuusta maan turvallisuuteen liittyvien asioiden käsittelyssä.
Toinen syy on se, että sananvapaus- ja lehdistönvapaus ovat viime vuosina heikentyneet monissa Euroopan maissa.
Ehkä kaikkein merkittävintä neuvoston kannanotossa on se, miten siinä linjataan journalismin etiikan ja lakien suhdetta. JSN toteaa, että toimittajien tulee noudattaa työssään alan eettistä koodistoa, journalistin ohjeita. Samoin neuvosto sanoo ykskantaan, että toimittajien tulee noudattaa lakeja.
Poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen voi neuvoston mielestä kuitenkin edellyttää journalisteilta toimintaa, joka voi myöhemmin olla tulkittavissa lainvastaiseksi. Tämä voi tulla kysymykseen ainakin tietolähdettä suojattaessa tai merkittävää yhteiskunnallista tietoa julkistettaessa.
Näkemyssaattaa aiheuttaa hämmästystä, mutta olennaista on huomata, ettei se silti nosta toimittajia lakien yläpuolelle. Lakien noudattamisen tulkinta tapahtuu tuomioistuimissa.
Lähdesuoja on meillä ja maailmalla mahdollistanut monen merkittävän yhteiskunnallisen epäkohdan paljastamisen. Sama koskee sellaista tiedonjulkistusta, jonka on voinut tulkita rikkovan lakia. JSN muistuttaa, että esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan voinut ottaa huomioon yleisen tiedonintressin tapauksissa, joissa julkaisemisen ja tiedonhankinnan olisi muuten voitu tulkita rikkovan joitakin lakeja.
Sortovuosista alkaen useat yhteiskunnallisesti merkittävät epäkohdat olisivat Suomessa jääneet kertomatta, jos toimittajat olisivat noudattaneet vallanpitäjien tahtoa. Olennainen onkin JSN:n tiivistys, jonka mukaan lehdistönvapaudella ja vallankäytöllä kuuluu olla jännitteinen suhde.
Jos jännitteitä ei ole, yleensä periksi on antanut lehdistö – ja lopulta häviäjiä ovat kansalaiset.