Vaikka Helsingin käräjäoikeuden yksityisyyden suojaa koskeva päätös on yksittäistapaus, se on oire laajemmasta sananvapautta koettelevasta kehityksestä.
Helsingin käräjäoikeuden viime viikolla antama päätös on ehtinyt herättää julkisuudessa paljon keskustelua ja ihmettelyä. Luonteeltaan väliaikaisessa päätöksessä Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n kaikkia lehtiä kielletään kirjoittamasta mitään erään 26-vuotiaan naisen yksityiselämästä. Kyseinen missikilpailuissa menestynyt ja rintojensa silikonileikkausta julkisuudessa esitellyt nainen on Hymy-lehdessä yhdistetty Elcoteq-yhtiön pääomistajaan Antti Piippoon. Päätöstä höystää 20 000 euron uhkasakko.
Nainen haki päätöstä sillä perusteella, ettei hän katso olevansa julkisuuden henkilö. Yhtyneitä Kuvalehtiä ei kuultu lainkaan käräjäoikeuden päätöksenteon yhteydessä.
Tästä yksittäistapauksesta, jonka lähtökohtana on lähinnä juorun tasoinen tieto, ei sellaisenaan välttämättä vielä voi hakea suurta periaatteellista linjaa. Käräjäoikeuden päätös tehtiin nopeasti ja siitä vastaa yksi ainoa tuomari. Helsingin käräjäoikeuden päätös on siitä huolimatta pelottava. Jos päätös jää voimaan, se palauttaa käytännössä Suomeen ennakkosensuurin, vaikka perustuslaki kieltää sellaisen. On varmaa, että asia etenee ylempiin oikeusasteisiin ja että jatkokäsittelyä seurataan poikkeuksellisella mielenkiinnolla.
Jos päätös jäisi voimaan, se tietäisi käräjäoikeuksiin anomusten tulvaa. Yksittäiset henkilöt pyrkisivät jo ennakkoon eri syihin nojaten suojaamaan itsensä kiusalliselta julkisuudelta. Tällainen ennakkosensuurin mahdollisuus on pelkkänä ajatuksenakin kestämätön.
Mutta vaikka käräjäoikeuden tuomari tuskin ajatteli linjaavansa suomalaista oikeuskäytäntöä, päätös on oire jostakin. Rajankäynti yksityisyyden suojan ja sananvapauden välillä on tullut yhä hankalammaksi, ja tiedotusvälineet löytävät tämäntapaisissa asioissa itsensä entistä herkemmin oikeussaleista. Rangaistukset ovat myös kovenemaan päin.
Ei ole liioittelua sanoa, että yleinen linja on tällä hetkellä kateissa. Jopa maan ylimpien oikeusasteiden eli korkeimman hallinto-oikeuden KHO:n ja korkeimman oikeuden KKO:n presidenteillä tuntuu olevan aivan erilaisia näkemyksiä sananvapauden ja yksityisyyden suhteesta. KHO:n presidentti Pekka Hallberg on korostanut, ettei yksityiselämän suojalla saa vaarantaa vapaata tiedonvälitystä.
KKO:n presidentti Leif Sevón puolestaan sanoi Kalevan haastattelussa viime lauantaina, etteivät nämä asiat kuulu korkeimmalle hallinto-oikeudelle mitenkään. Ei kai olennaista ole se, kuka puhuu asiassa, vaan se mitä itse kukin sanoo. Hallberg on muutenkin erittäin arvostettu asiantuntija sananvapauskysymyksissä.
KKO:n parissa linjauksessa yksityisyyden suoja on jo ajanut sananvapauden edelle arveluttavalla tavalla. Helsingin käräjäoikeuden ratkaisu viittaa siihen, että suuntaus on nousemassa yleisemminkin ohjenuoraksi oikeuslaitoksen piirissä. Mutta kun tähän asti on yleensä puututtu vain jo tapahtuneeseen tiedonvälitykseen, nyt sitä haluttiin kahlita jo ennalta.
Erityisesti niin sanotussa julkkisjournalismissa mennään herkästi heikoille jäille, ja on päivänselvää, että journalistisia ylilyöntejä vastaan pitää voida suojautua. Siihen on myös olemassa keinot. Viime kädessä jokainen voi hakea itselleen oikeutta tuomioistuimesta.
Tuomioistuinten on kuitenkin pystyttävä näkemään metsä puilta ja pitämään rima korkealla. Yksityiselämän suoja ja sananvapaus ovat yhteiskunnan perusarvoja. Tasapainon löytäminen niiden välillä on tärkeää, mutta se pitää tehdä ilman ennakkosensuuriin vivahtavia päätöksiä.