Länsimaissa sananvapaus otetaan usein itsestäänselvyytenä. Se on virhe. Kyse on perusoikeudesta, jonka eteen on tehtävä töitä joka päivä, sillä demokratia rakentuu sen päälle.
Maailmassa tapettiin Maailman päätoimittajaforumin WEFin tilastojen mukaan 420 toimittajaa vuosina 2007-2012. Vain seitsemän tapauksista saatiin oikeuteen tuomiolle. Erityisen musta oli vuosi 2012, jolloin murhattujen toimittajien luku nousi 123:een. Unescon hiukan pidemmälle ulottuvien tilastojen mukaan keskimäärin yksi toimittaja tai median palveluksessa työskentelevä tapetaan maailmassa joka viikko heidän julkaisemiensa uutisten vuoksi.
Maailman sananvapauden puutteet nousivat surullisesti esiin WEFin maailmankongressissa kesäkuun alussa. WEF jakaa vuosittain Vapauden kultaisen kynän (Golden Pen of Freedom) ansioituneelle journalistille, joka pyrkii julkaisemaan tietoja hankalissa olosuhteissa usein jopa oman henkilökohtaisen turvallisuutensa uhalla.
Palkinnon sai tänä vuonna etiopialainen Eskinder Nega, joka kärsii 18 vuoden vankilatuomiota kerrassaan epäinhimillisissä vankilaoloissa. Tuomion muodollisena perusteena ovat Etiopian antiterrorismilait. Nega arvosteli ankarasti hallitusta niiden soveltamisesta kansalaisiin, joilla ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa. Seuraus oli, että samaisten lakien nojalla Nega suljettiin vankilaan ja leimattiin terroristiksi. Hän ei päässyt Torinoon noutamaan palkintoaan henkilökohtaisesti siitä huolimatta, että Etiopian viranomaisiin vedottiin toistuvasti.
Vaara on suuri, ettei Nega vapaudu vankilasta koskaan – ainakaan elävänä.
Etiopian perusteella voisi kuvitella journalisteja murhattavan useimmin juuri kehitysmaissa. Unescon mukaan näin ei kuitenkaan ole. Tiedossa olevista murhista kolmannes on tehty arabimaissa. Kakkossijaa pitää Aasian ja Tyynenmeren alue ja kolmossijaa Latinalainen Amerikka. Afrikan alueella tehdään noin joka kahdeksas toimittajamurha. Tosin luvuissa lienee paljon epätarkkuutta. Kaikki murhat eivät tule julki ja tilastointimenetelmät voivat olla kovinkin puutteelliset.
Silti on huomattavaa, että esimerkiksi Aasian osalta mediajulkisuuden ottaa useimmiten talous. Maanosan taloudellinen potentiaali kiinnostaa viennistä riippuvaisia teollisuusmaita, ja arabimaiden kanssa on oltava väleissä niiden suurten energiavarantojen takia. Ihmisoikeudet, joihin sananvapaus ehdottomasti kuuluu, eivät ole asialistan kärjessä niissä pöydissä, joissa tavataan arabimaiden poliittista johtoa.
Suomen taloudellisen ja sivistyksellisen menestyksen taustalla on pitkälti sananvapaus. Väärinkäytösten julkituominen, vallan vahtiminen ja kansalaisten oikeus ottaa vastaan tietoa kenenkään häiritsemättä ovat johtaneet oikeusvaltioon, jossa viranomaisten päätösten on pohjauduttava johonkin, joko eduskunnan vahvistamaan normiin tai yleisesti hyväksyttyyn perusteluun.
Toivoa sopii, että näin on jatkossakin. Samalla on syytä huomata, että sananvapauteen vaikuttavat muutkin seikat kuin viranomaismääräykset. Median murros ja heikko talous johtavat myös Suomessa siihen, että julkaisuja häviää. Mukana menee osa niistä perusoikeuksista, joiden päälle Suomen menestys on rakennettu.