"Missä sana on vapaa, siellä ihminenkin on vapaa", 60 vuotta täyttävä Janne Virkkunen tiivistää yhteiskunnan ja median keskinäisriippuvuuden. Hän on luotsannut pian 18 vuotta vastaavana päätoimittajana Helsingin Sanomia, joten sanan ja vapauden kytköksiin on perspektiiviä.
Katsantoa avartaa se, että tätä nykyä Virkkunen johtaa puhetta Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa IPI:ssä, sananvapautta vaalivassa kustantajajärjestössä. Wienissä päätoimistoa pitävä järjestö raportoi sensuuritoimista maailmanlaajuisesti. Se on sananvapauden arvostettu vahtikoira.
"Maailmalla sananvapaus voi huonosti. Me täällä turvattuine olosuhteinemme olemme miltei vähemmistönä, sillä sensuuri tukahduttaa viestimiä ankarasti ympäri maailman."
"Työ IPI:ssä on syventänyt ymmärrystäni sananvapauden merkityksestä."
Paperilehdistön näköaloihin Virkkunen luottaa - eräin varauksin.
Horisontissa ei siinnä markkinoiden onnenpäiviä muttei huimaavaa levikkisyöksyäkään. Hän ounastelee isoja muutoksia, kuitenkin verkkaisemmin toteutuvia kuin on pelätty.
"Lännessä printtilevikit eivät enää nouse, vaan kasvu haetaan netistä. Edessämme on jonkinasteinen konvergenssi, jonka syvyyttä ei tiedetä. Tarkasti ei liioin tunneta nuorten ikäpolvien lukuintoa ja -tottumuksia."
Tietyn epävarmuuden hän uskoo myös motivoivan toimituksia ja herättävän sitkeää kamppailunhalua. Lehdistä on saatava vetovoimaisempia ja sisällöltään houkuttelevampia.
Nuoret journalistit hyvässä iskussa
Virkkunen ei säiky päällä jytisevää talouskriisiä. Päätoimittajana hän on kokenut 1990-luvun laman ja 2001 alkaneen it-kuplan särkymisen, mikä selittää tyynen realistista asennetta nykytaantumaan.
"Lehdessä alamäki heijastuu heti luokiteltuun ilmoitteluun. Kulut on katsottava tarkasti, emme kuitenkaan saa jäätyä pakkaseen vaan nytkin pitää liikkua ja kehittää koko ajan."
"Kyllä se talous taas nousee, kun tehdään ne korjausliikkeet."
Virkkunen on ollut Helsingin Sanomien leivissä pian 40 vuotta, jona aikana hän arvioi lehden petranneen kaikilla tavoin.
"Toimitusten osaaminen ja journalistinen ammattitaito on noussut kohisemalla, tekniikoista puhumattakaan. Uudet toimittajat, kuvaajat ja graafikot tulevat rutkasti valmiimpina ammattiin", hän kehuu henkilökuntaansa.
Päätoimittaja johtaa lehden pääkirjoitustoimitusta, mutta ei muuten tuon tuosta kajoa toimitusten arkityöhön vaan vaikuttaa mieluummin erilaisten koulutusten, tapaamisten ja pidempikestoisten linjanvetojen kautta. Hän on ja haluaa pysyä taaempana.
Vaikuttaminen tuo vastuuta
Uransa kohokohdaksi Virkkunen nimeää Suomen vuoden 1994 EU-ratkaisun, jossa lehti täysin rinnoin pelasi jäsenyyteen pyrkivässä joukkueessa. Hänen mukaansa suurissa kysymyksissä lehden linjan juuri täytyy näkyä kirkkaana.
"Sanomalehdet ovat syntyneet vaikuttamaan", hän muistuttaa.
Helsingin Sanomien sisäistä moniäänisyyttä - jopa isoissa kysymyksissä - hän haluaa varjella visusti.
"Lehden perinteestä kumpuaa kaksi piirrettä: vapaamielisyys ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostus. Ne velvoittavat suvaitsevaisuuteen."
Kysymystä suuren lehden päätoimittajan makeasta vallasta Virkkunen lähestyy toista kautta.
"Enemmän kuin makeutta mietin sitä, että osaisi huolehtia ja kantaa vastuuta oikeiden asioiden mahdollisimman hyvästä esille nostosta."
"Kieltämättä tehtäväni hoito suo herkullisen tilaisuuden aidosti vaikuttaa yhteiskuntaan", päätoimittaja toteaa juttutuokion päätteeksi Sanomatalon työhuoneessaan. On jo kiire kokoukseen.