Oulu Vantaalaisen Emilia Rinteen toivat Ouluun ja veivät monen muun tapaan Oulusta sanataidepäivät.
Emilia Rinne (13) on vuoden vanha Vantaan sanataidekoululainen. Hänen sanansa syntyvät lauluiksi: "Ei niitä kukaan säveltänyt ole. En itsekään sävellä. Kehitän rytmin päässäni."
Puolestaan tusinan tekijän runot ovat tarttuneet NuKun sanataidekoululaisten kopasta säveltäjä Kaj Chydeniuksen haaviin. Runsaasta puolesta tiusta ei kuitenkaan jokaisesta ollut vielä lauluksi asti. Se mistä oli soi Lasten ja nuorten valtakunnallisten sanataidepäivien lopettajaiskonsertissa sunnuntaina NuKussa. Ja jos säveltäjää on uskominen työ saa jatkoa.
Jatkoa on luvassa myös itse valtakunnallisille sanataidepäiville 25.1.-1.2. 2004.
Nämä päivät ovat tulleet ollakseen Oulussa toteutettavien lasten ja nuorten tapahtumien rintamassa; siinä mihin joukkoon ovat 1980-luvulta alkaen kuuluneet Lasten ja nuorten teatteripäivät, Kansainvälinen lastenelokuvien festivaali ja tanssiva Arktiset askeleet.
Viime syksynä lähellä oli, ettei maa saanut toista sanallista kokoontumispaikkaa Kirkkonummelta. Toteutus raukesi. Ajatus toisesta Oulua pienimuotoisemmasta tapaamisesta elää.
Kirjan ja ruusun päivää
Päätöspäivänä oululaiset sanataidekoululaiset tarjosivat vierailleen Kirjan ja ruusun päivän näyttämöllistä "kirjallisuusseminaaria" vuosimallia 2002.
Mutta huhtikuun 23. päivänä pitäisi olla tarjolla uusi Kirjan ja ruusun päivän tuote. Viime viikon lopulla projektille tuli rahaa Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahastolta. Uutuuden tie on jo tasattu Helsingin ohella Kirkkonummelle.
17 sanojensa takana
Vaviskaa Kuningas Oidipus tulee! On tullut jo keskuuteemme, astui esiin sunnuntaina 17 oululaisnuoren voimin.
Antiikkia, antiikkia - ei sitä makua alkuunkaan, eikä sellaistakaan makua että teoksella ratsastettaisiin. Otto Mannisen vanhan kunnon suomennoksen turvin tämä Oidipus onnistuu kääräisemään nelisenkymmenellä minuutillaan yhteen ylevyyden hulvattomuuden ja haltioitumisen huvittavuuden. "Voi, voi Thebaa" tulee lihaksi. Suista kuin kuuluisi Voi, voi tätäkin päivää - Ouluakin, Eurooppaa:
Kun nuori mies tulee tappaneeksi isänsä. Kun isä on halunnut jo heti sitten syntymän tapattaa poikansa. Kun ennustettu on, että poika tappaa isänsä nai äitinsä jne.
Nuoret esittäjät osaavat tuoda taannoiset tunnot liki. Tämä koskettaa tämä Oidipus, tämä nuori mies Veijo Salo, jonka suu ja huulet kuivuvat artikulaation ahtaassa ankaruudessa, vimmatussa yrityksessä ja notkahduksissa. Tämä on totta.
NuKun sanataidekoulun vetäjäkaksikko Outi-Maria Takkinen ja Tuutikki Tolonen joukon jatkonaan Mieskuoro Huutajien Petri Sirviö ovat antaneet rakennuspuut seitsemäntoista joukolle, josta kolme Oidipuksen ohella henkilöityy näyttämöllä loput olennoituvat kuorona.
Prologiksi tarjotaan mustavalkoista valkokankaalla. Köyhän miehen videoversio kolmen tien risteyksestä, missä Oidipuksen hirmuteko tapahtuu. Saattue on pyöräsellainen, ja miekan tappava isku näyttää sivaltuneen lapasen peukalon.
Ei siis perinneteatteria, vaan tekstisyöttöä, hellävaraisesti liikunta-avustettuna.
Arvata saattaa, että jossain vaiheessa nimenomaan kuoroa juoksutellaan erinäköisille rimpsuille tai tiukempiin tana-asentoihin. Enimmäkseen vivahteikasta on äänipompottelu. Palleähkivää huutamista ei tavoitella, mutta sorrutaan toviksi.
Vaivattominta on Jukka-Pekka Rannan ulostuonti Kreonina Iokasten (Suvi Laakso), Oidipuksen äidin ynnä vaimon veljenä. Ja tavattoman sukkelasti oivaltaa kaikkitietävän viehkokeimailuun hämärähaahuilunsa jälkeen Reetta Lehtonen sokeana Teiresias-tietäjänä.
Värikseen valkokangas saa punaa kuinkas muuten. Surmistahan tässä märistään.