Sa­nal­li­set ar­vioin­nit jakavat mie­li­pi­tei­tä

Moni pieni alakoululainen saa pian välitodistuksen, jossa arvioidaan edistymistä numeroiden sijaan sanallisessa muodossa. Kaikkia opettajia ja vanhempia sanallinen todistus ei miellytä.

"Tykkäisin yhtä paljon myös numerotodistuksesta", arvelee Frans Raudasoja, joka on jo nähnyt vilauksen ensimmäisestä sanallisesta todistuksestaan. Eva-äiti pitää todistustakin tärkeämpänä yhteydenpitoa koulun ja kodin välillä.
"Tykkäisin yhtä paljon myös numerotodistuksesta", arvelee Frans Raudasoja, joka on jo nähnyt vilauksen ensimmäisestä sanallisesta todistuksestaan. Eva-äiti pitää todistustakin tärkeämpänä yhteydenpitoa koulun ja kodin välillä.

Moni pieni alakoululainen saa pian välitodistuksen, jossa arvioidaan edistymistä numeroiden sijaan sanallisessa muodossa. Kaikkia opettajia ja vanhempia sanallinen todistus ei miellytä. Joistakin opettajista menetelmä on työläs ja osa vanhemmista pitää sanallista arviointia riittämättömänä.

Käytännöissä on suuria kunta- ja koulukohtaisia eroja, sillä opetushallituksen opetussuunnitelma antaa vapauden päättää kunnallisissa opetussuunnitelmissa, miltä luokalta lähtien annetaan numeroarvostelu. Numeroarvosteluun tulisi kuitenkin siirtyä yhteisten aineiden arvioinnissa viimeistään kahdeksannella luokalla.

Oulun kouluissa sanallisesta arvioinnista siirrytään numeroarviointiin pääsääntöisesti viidennen luokan lukuvuositodistuksessa.

Erityisasiantuntija Riitta Sarras Opettajien ammattijärjestöstä (OAJ) myöntää, että kenttä on kirjava, ja työmäärissäkin on eroja. Joissakin kouluissa käytetään tietokoneohjelmia, joista voi poimia valmiita arviointilauseita ja joissakin käytössä on rastitusmenetelmä.

Jos opettaja taas haluaa kirjoittaa henkilökohtaisesti jokaiselle oppilaille arviointipalautetta, voi työmäärä kasvaa kohtuuttomaksi, mikäli luokka on suuri. "Arvioinnin pitäisi olla kohtuudella tehtävissä", Sarras toteaa.

Opettajille päänvaivaa aiheuttaa myös ohjeistus, jossa määritellään, että arvioinnin pitäisi olla kannustavaa. "Ei ole helppoa, kun samalla pitäisi tuoda esiin, missä ei mene hyvin."

Värtön koulun 1B-luokan opettaja Merja Naumanen pitää sanallista arviointia pääsääntöisesti hyvänä. "Sanallisessa todistuksessa oppilas pääsee iloitsemaan vahvuuksistaan. Numerot toisivat liikaa kilpailuhenkeä."

Systeemin työläys on verrannollinen luokan kokoon. "Viime vuonna todistukset teettivät töitä, koska minulla oli 24 oppilaan luokka, mutta ei tällä kertaa, sillä oppilaita on vain 13."

Suurimpana ongelmana Naumanen pitää arvioinnin subjektiivisuutta.

"Eikö jokin työryhmä voisi laatia selkeät ohjeet arviointiin? Eräässä rovaniemeläisessä koulussa oli laadittu sellaiset."

Värtön koulun ensimmäistä luokkaa käyvälle Fransille opettaja on jo näyttänyt ensimmäistä välitodistusta. "Aika hienolta se näytti", hän toteaa.

"Todistus on kuitenkin pelkkä paperi, joka ei kerro kaikkea lapsen osaamisesta", Fransin äiti Eva Raudasoja muistuttaa.

Hän pitää sanallista todistusta hyvänä ja soisi sanallisen arvioiden olevan myös osana numeroarvostelua myöhemmin.

Erityisen hyödyllisiä hänestä ovat opettajan kanssa pidetyt arviointikeskustelut, jotka helpottavat vanhempia ja lasta ymmärtämään, missä pitää prepata.

Ilmoita asiavirheestä