Aika viime tippaan jäi tieto tulevasta ensi-illasta nuorelle kirjoittajalle. Nimittäin lajissaan ensimmäisestä, viime toukokuun lopussa ratkenneesta Pegasos-näytelmäkirjoituskilvasta Laura Honkasen tekstin nappasi jo kohta tuoreeltaan Nukun Sanataidekoulu ja esitti Lelujen kapinan eilen torstaina Lasten ja nuorten teatteripäivillä, mutta Oulujoen 6B:läisen tieto saavutti vasta vajaata viikkoa aiemmin.
Lelujen kapina on kyllä käynyt läpi melkoisen muodonmuutoksen. Alunperinhän teksti kilpaili näytelmäkohtaus-sarjassa, nyt sanataidekoululaisten fyysistämänä roolilistakin on laventunut kehyskertomuksen myötä. Äiti lukee lapselleen satua leluista, jotka väsyvät olemaan näplittävinä kaupanhyllyllä.
Sinne hyllylle karkaamispäätöksenkin jälkeen Laura Honkasen jäljiltä lelut jäivät. Mukavaa hänestäkin, että piipahtivat oikein Pariisissa asti. Ja riemastuttihan Teatrian pienen näyttämön takaosassa pökkien kulkenut kumivenematka koko katsomonkin.
Pikkutarinat ovat Laura Honkasen mielitekoja, kouluaineetkin. Leluista ivallisen oloisen Tomas-tinasotilaan suuhun oli kilpaan osallistuessa kivointa kirjoittaa. Ja seuraavaan Pegasos-kisaan idea on hänellä jo valmiina. Aikaakin on vielä huhtikuun 9. päivään.
Nyt näytelmäkilpaan odotetaan pelkästään kokonaisia teoksia, ei kohtauksia. Nämä Nukun Sanataidekoululle osoitetut aikanaan palkitaan. Annos parhaita tai sopivia nähdään sitten vuoden päästä Lasten ja nuorten teatteripäivillä Oulussa.
"Kuningatar" tuomaroi
Ensimmäisen Pegasos-kilvan kruunaamaton kuningatar, voittaja Veera Adolfsen (Laanilan yläaste 7B) painoi pyynnöstä torstaina kutreilleen Prinsessa vai puoli valtakuntaa -esityksen jälkeen Ville-kuninkaan kruunun päähänsä. Kruunun kiikutti kädessään näytelmän kansalaisopiston lapsiteatteriryhmä Stunutille ohjannut Irene Rantahalvari.
Meneillään olevaan kirjoituskilpaan viime vuotinen voittaja ei aio moraalisista syistä osallistua:
"Olen tuomaristossa. Ei olisi oikein olla mukana." Veera kun on sanataidekoululainenkin. Mutta ei hän kirjoittamasta ole laannut, vaikka tahti ei ole juuri nyt kovin tiuha. "Ongelma on tällä hetkellä, kummaksi ajatukset kääntäisin - näytelmäksi vai proosaksi. Postmoderni yhdistely kiinnostaa."
Käsi kyllä Veeralla kävi näytelmänsä ensi-päivässäkin. Hän kutoi. Ja mikä sattuma yksi kolmesta esityksen kertojasta näyttämöllä kutoi hänkin, suunnilleen samanpaksuisilla puikoilla suunnilleen samanväristä lankaa.
Ei ollut prinsessan ja tallipojan tarinaa alunperin kommentoimassa kolmea kertojaa vaan asiallinen uutistenlukija, joka nyt sitten itsensä näytelmäkirjailijan valtuuttamana on muunnettu:
"Nyt he ovat sitten pirteitä juoruakkoja." Ja kuninkaallisia palvelijoitakin on tuplasti, Jenseneitä siis. Näitä ja vähän muita asioita Veera Adolfsen on tutkaillut stunutilaisten kanssa muutamaan otteeseen ja siihen pisteeseen, että astui taannoin heidän muassaan näyttämöimprovisaatioonkin.
Autoistuneesta maailmasta
"Hauska naisten kannalta", pulpahti raahelaisen poikakolmikon suusta, kun Prinsessasta ja puolesta valtakunnasta oli kyse. Kehuvat kuningasta ja vitsejä antinkankaalaiset Samuli Karvonen, Jaakko Keränen ja Johannes Suomela. Bussikyydin päässä kotikaupungissa on Ossi Niskakangas.
Teatrialla paikalla olevat pojat olivat siis kolmannes nelikosta, joka sai ensimmäisen sijan ensimmäisessä Pegasoksessa lajinaan näytelmäkohtaus. Kuusiluodon lukion Pyramidi-teatteri eli tällä erää fyysisen ilmaisun -kurssi on kyllä opettajansa Janne Länsitien johdolla tehnyt melkoiset veivit. Pelkästä autokaupasta asiaa on lavennettu superjulkisuuden ohella autoistumiseen. Lopun alku on yksinkertainen, tehokas ja ratkiriemukas: Raivoisan vilkas iltapäiväliikenne syntyy pörisemällä ohitellen jonossa.
Puhettahan ei juuri ole. Tämä on sitä sanan fyysistämistä. Mutta on vielä jäljellä raahelaisten omakseenkin tunnistamaa: "Ne autot kaupassa. Ja että Lada hajos. Ja ettei oo paljon rahaa."