Kirjassa Elina Sana paljastaa, että Suomi luovutti yli 500 poliittista ja juutalaista sotavankia jatkosodan aikana natsi-Saksan salaiselle valtionpoliisille Gestapolle.
26 000 euron tunnustuksen saajan valitsi kuuden ehdokkaan joukosta toimittaja Hannu Taanila.
"Isänmaa iloitkoon siitä, että sillä on Elina Sana", Taanila päätti perustelunsa.
Taanilan mielestä kirjan ehkä hienoin ansio on, että aiheesta huolimatta Elina Sana ei saarnaa, ei moralisoi eikä heittäydy tuomariksi. Hän vain dokumentoi, millä kauhealla tavalla ja kauheassa ideologisessa instanssissa Suomi toimi yhteistyössä natsi-Saksan kanssa.
Suomi on
subjekti
Taanila arvelee, että Luovutetut lukemalla suomalaisten silmät avautuvat ja meistä tulee vastuullisia subjekteja. Suomessa kun on Taanilan mielestä aina katsottu hyväksi ajatella, että Suomi on ja on ollut maailmanpolitiikassa tahdoton objekti, "kuin lammas, jota teuraaksi viedään".
Sana tekee hänen mielestään kirjassa selväksi, että Suomen johtajat jatkosodan aikana - siis esimerkiksi Mannerheim, Suomen valtiollisen poliisin päällikkö Arno Anthoni ja sisäministeri Toivo Horelli - tiesivät mitä tekivät, eivätkä olleet mitään "tiedottomia ja tahdottomia idiootteja".
"Tässä kirjassaan Elina Sana rehabilitoi heidät kaikki, palauttaa heille ihmisarvon, tekee heistä konkreettisia subjekteja ja toimijoita."
"Se uskonoppi, että Suomi ei ole milloinkaan ollut subjekti, on erinomaisen hyödyllinen tiettyihin tarkoituksiin. Sen opin avulla Suomi pääsee kuin koira veräjästä: pääsee siitä, että se olisi moraalisesti vastuussa itselleen ja tietoinen omista subjektisista tekemisistään, Taanila sanoi puheessaan.
Huonoa
toimittamista
Taanilaa huvittaa kirjan arvovaltaisten arvioijien puheet siitä, että Sanan kirjoittamat asiat ovat olleet tiedossa jo pitkään.
"Tähän käy sanoa, että jos se on ollut tiedossa jo pitkään, niin miksi ette ole itse tätä tietoa sanoiksi saattaneet?"
Kehujen lisäksi Taanila myös moitti sangen kovin sanoin kirjan kustantajaa WSOY:tä huonosta toimittamisesta.
"Kirjassa ei ole kunnollisia lähdeviitteitä, siinä on paljon toistoa, se on yleisiltä osiltansa huolettoman toisenvarainen (...) - itse asiansa osalta se kyllä on erinomaisen tarkka ja suurella huolella tehty."
Kirja vei
työpaikan
Elina Sana kertoi kiitospuheessaan, että Luovutetut-kirjaan paneutuminen maksoi hänelle työpaikan sosiaali- ja terveysministeriössä.
"Oikeuskansleri jonain päivänä ratkaissee tekemäni valituksen pohjalta, oliko ministeriössä minua kohtaan harjoitettu työnantajapolitiikka nykyisen työlainsäädännön mukaista vai ei. Valtiotyönantaja teki minusta ensin moninkertaisen pätkätyöläisen ja lopuksi työttömän, yhtenä syynä Luovutetut-kirjaa varten täysin asianmukaisesti anotut ja myönnetyt virkavapaani."
Työttömyys on ollut Sanalle kova paikka 30-vuotisen työuran jälkeen.
"Jotain traagista ja merkillistä on kyllä siinä, että tästä tarpeettomuuden tuskasta syntyi lopullinen versio Luovutetut-kirjaksi."
Sana kiittää
yleisöpalautteesta
Sana kiitti puheessaan kaikkia niitä suomalaisia, jotka ovat soittaneet, lähettäneet sähköpostia, kirjeitä, kukkia, kirjoja ja omia tutkielmiaan hänen kirjansa aihepiiristä. Niistä voisi hänen mukaansa kirjoittaa Luovutetut Kakkonen -kirjan.
Hän kertoi oppineensa pienestä koululaisesta asti seisomaan yksin ja panemaan vastaan kiusaajilleen. Hän ei nimittäin ole koskaan kuulunut kirkkoon, eivätkä hänen vanhempansakaan. "Se oli 1950-luvun Suomessa lapselle melkoinen poltinmerkki."
Palkintorahoilla Sana aikoo lyhentää asuntovelkaa.
"Koska lyhennän asuntovelkaani työttömyyskorvauksella, ehdin 90-vuotiaaksi ennen kuin koko velka on maksettu. Olenkin laskenut, että palkintoshekillä voin lunastaa loppupäästä kymmenen vuotta velasta vapaaksi ja ryhtyä revittelemään jo kahdeksankymppisenä."
Tutkija, toimittajaElina Sanasai tämänvuotisen Tieto-Finlandia -palkinnon suurta kansainvälistäkin kiinnostusta herättäneestä teoksestaanLuovutetut - Suomen ihmisluovutukset Gestapolle.