Samuel Gustaf Berg, runoilijanimeltään Kallio syntyi Oulussa 2. joulukuuta 1803. Isä oli kauppias Samuel Wilhelm Berg ja äiti tämän kolmas vaimo, Anna Margareta s. Mennander.
Perhe asui lähellä kirkkoa, nykyisten Franzénin ja Siemsenin talojen paikalla. Kiinteistö käsitti komean puutalon, joka sijaitsi Kajaanin- ja Kirkkokadun kulmassa. Uusista hirsistä tehty rakennus, joka oli 15 metriä pitkä ja 9,5 metriä leveä, oli tehty jykevän, parin metrin korkuisen kivijalan päälle.
Talossa oli seitsemän huonetta sekä rakennuksen itäpäädyssä vinttikamarit. Kivijalkaan oli tehty makasiini ja sen alle kellarit. Lisäksi tontilla oli useita talousrakennuksia, muun muassa eläinsuojia ja panimokeittiö. Talossa oli ajan tavan mukaan karjaa: kuusi lehmää, sika ja neljä hevosta.
Runoilijan lapsuudenkodissa oli myös suomenkielinen virsikirja.
Samuel Wilhelm Berg, joka oli poikansa Samuel Gustafin syntyessä jo 53-vuotias, oli avioitunut ensimmäisen kerran vuonna 1873 Ulrika Holmbergin kanssa. Toisen vaimonsa, kellarimestari Olof Lundin lesken Margareta Nylanderin myötä Berg oli ryhtynyt kellarimestariksi. Tämä avioliitto oli lapseton, ja Margaretan kuoleman jälkeen vuonna 1797 Berg peri koko omaisuuden ja oli varsin varakas mies.
Synnyinkoti Franzénin talon paikalla
Oulu oli 1800-luvun alussa noin 3000 asukaan kaupunki. Tärkeimpiä elinkeinoja olivat laivanrakennus, merenkulku ja kauppa. Vielä tuolloin Oulun ympärillä oli tulliaita, ja kulku kaupunkiin tapahtui neljän tulliportin kautta.
Kotia nurkittain oli 1777 valmistunut Sofia Magdalenan kivikirkko, joka erottui kaupungin silhuetissa nykyisellä paikallaan. Siinä tosin oli taitekatto ja korkean tornin sijasta erillinen puinen kellotapuli. Kirkon ympärillä ollutta kirkkomaata ei käytetty enää hautausmaana, vaan se oli siirretty nykyiselle paikalleen Ståhleborgiin parikymmentä vuotta aikaisemmin.
Franzénin puiston paikalla, vastapäätä kirkkoa oli sairaala, ja koko kortteli oli muutoinkin rakennettu. Lyseon kohdalla oli tori, jonka mukaan Torikatu oli saanut nimensä. Torin pohjoislaidalla oli Linnankadun suuntaisesti kaksikerroksinen tornillinen raatihuone.
Tähän ympäristöön syntyi tuleva runoilija Samuli Kustaa Berg-Kallio. Kauppias ja kellarimestari Bergin talouteen kuuluivat myös merimies Johan Wilhelm Berg, Samuel Wilhelmin vanhin poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan, isännän veljen tyttäriä, viinurioppilaita, piikoja ja renkejä.
Samuli Kustaa oli juuri ehtinyt täyttää kaksi vuotta, kun äiti kuoli ilmeisesti nuoremman poikansa Petter Henrikin synnytyksen jälkitauteihin. Samuli Kustaa oli vain kuusivuotias isänkin kuollessa vuonna 1810. Tällöin kotitalo myytiin. Sen osti kauppias Johan Franzén, runoilija-piispan veli.
Bergin vanhin poika, Johan Wilhelm oli jo isänsä sairastaessa ottanut vastuun pesän hallinnasta. Isän kuoleman jälkeen orvot pikkupojat lienee kuitenkin sijoitettu sukulaisperheisiin Oulussa.
Paluu jälleen-rakennettuun Ouluun
Keväällä 1822 Oulu koki historiansa pahimman kaupunkipalon. Samana syksynä Samuli Kustaa Berg muutti Turkuun opiskelemaan.
Vuonna 1832 hovioikeuden auskultantti Berg oli jälleen Oulussa ja asui kellarimestari Nils Öbergin lesken talossa. Nils Öberg, joka oli ollut vuosina 1804-06 Samuel Wilhelm Bergillä viinurin opissa, oli ostanut apteekkari Johan Julinilta Linnankadun ja Kirkkokadun kulmauksessa sijainneen kiinteistön.
Henkikirjojen mukaan Öbergin lesken luona asui myös tämän sisar Caisa Berg. He olivat molemmat Samuli Kustaan serkkuja ja läheisiä jo lapsuudesta, jolloin sisarukset olivat asuneet kellarimestari Bergin taloudessa.
Samuli Kustaa Berg julkaisi Kallion nimellä vuonna 1832 seitsemästä tunnetusta runostaan viisi: Soijin, Ystävälleni, Sirkka, Runo ja Oma maa. Vuosina 1834 ja -35, jolloin hän oli jo sokeutumassa, asuinpaikka Oulussa oli kirjansitojamestari J. F. Sevanderin talo, nykyisen Isonkadun varrella, Snellmanin puistossa.
Kaupunki oli saanut 1830-luvulla uuden asemakaavan ja muotoutunut uudelleen. Kirkkotorin laidoilla olivat Franzénin kauppiaskartano, uusi triviaalikoulu, Lyseo ja uudelleen rakennettu kivikirkko, tosin vielä ilman torniaan.
Se oululainen lapsuuden miljöö, joka piirtyi runoilija Samuli Kustaa Kallion mieleen ja joista hän runoissaan kirjoitti, käsitti pienen puutalokaupungin sekä meren läntiset lainehet, saaret ja salmet, vainiot ja kukkakedot ja Pohjolan kesäiset yöt.
Oululaisen runoilijan, maamme ensimmäisen suomenkielisen lyyrikon, Samuli Kustaa Kallion syntymästä on kulunut 200 vuotta. Oulussa on kuluneella viikolla kuultu esitelmiä ja Kaj Chydeniuksen sävellyksiä Kallion runoihin.