Operaatio Sampo
pukeutuu täydeksi iltayhdeksän kellonlyömänä tulevana keskiviikkona. Naamiot, sauvat ja äänilähteenä kierrätysmateriaalisoittimet kurovat umpeen 5. arkangelis-oululaisen nuorten taideleirin ja samalla 10. oululaisen telttateatteriviikon.
Munastellaan oululaisittain. Ollaan rikkiviisaita. Jos kana on suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi, niin muna on tämä leiri.
Perinteisessä pyörityksessä tivataan aina kumpi ehti ensinnä. Edellä kanaksi mainittu venäläisiä ja suomalaisia kulttuuritoimiin kannustava foorumi johtaa rinnan mitalla oululaisten kehittämää munaa.
Vuorovuosina kahden paikkakunnan taidekoululaisia Oulussa ja Arkangelissa yhdistävä poikkitaiteellinen "puuhamaa" toteutettiin ensimmäisen kerran Pohjanlahden rannalla 2001. Kulttuurisen "yya"-toiminnan foorumointi ehti käynnistyä juuri ja juuri ennen vuosituhannen vaihdetta.
Sekakielellä ja englanniksi
Kasassa on puolentoistakymmentä nuorta kummastakin maasta. Sekakieli ja englanti hallitsevat rintamaa. Suomi ja venäjä purskuvat mukaan.
Improvisaatio-otteella vielä Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan akka puleeraa rinnallaan kruunupäistä prinsessaa. Tyttären vaihto hevoseen ei tule kuuloonkaan, mutta jos hummia olisi "tri" voisi ajatella... Vaikka neljä sen määrän olisi pitänyt olla.
Akka on Kaisa Karvinen, 17, toinen taidekoulun leirielämän oppilaspalkattu.
Kaupungilta kuukaudeksi leipä tulee myös Ilkka Salorannalle, 18.
Kolmoistutkintoa, lukiota, ylioppilaslakkia ja kokkiutta kohti menevän nuori mies on leirilläkin tietysti kokki. Kielessä on viime joulusta ollut lävistyskoru: "Ei siitä makua irtoa."
Leirin perinteisimmät purtavat ovat ruisleipä sekä Nalle neljän viljan -puuroaineet. Kansainväliset tuulet ovat pastaa ynnä riisiä.
Sääskiä,
kamareita
Viime vuonna Arkangelissa oululaiset sanoivat tulleensa sääskien syömäksi. Joten kosto eli.
Operaatio Sampoa varten sauvakeppien hakuun ja materiaalinkeruumatkalla mentiin nyt Hailuotoon.
"Saaskia!" pamauttaa arkangelilaisten leiri-"nestori" Vanja Shkaev, 15, neljännen kesänsä kokemusta.
Sekä pilkuilla että ilman sääskistä riittää väännettävää. Venäjän ''komar'' kuulostaa äännettynä kamarilta.
Kansankatu 54:n yläkerran kamarissa ei ole sääskiä, siellä ovat ruodussa torstaiaamun lähtöön saakka kuvataiteille antautuneen arkangelilaistaidekoulun oppilaiden kengät ja muu kuorma.
Maalia,
videonauhaa
"Paitsi erilaisia kuvataidetekniikoita, meillä opetetaan taidehistoriaa, eri maiden kulttuuria.
Se on kiinnostavaa", sanoo Olga Shegay, 14, ja vilpittömästi riemuitsee, että pääsi mukaan. Olga on nyt ensimmäistä kertaa ulkomailla!
"Olen kyllä Arkangelissa syntynyt, mutta isovanhempieni kautta löytyy tausta Koreasta."
Miltei samantien Olga Shegay jatkaa yhdessä Jan Rusin, 14, kanssa maalaustöitä. Ne ovat käännettäviä kuutioita, osa oululaista 400-vuotisjuhlinnan syksyistä Aikamatkaa.
Toisen oven takana kierrätysmateriaalista vääntyy Operaatio Sampoon äänilähteitä, nykyajan jänisräikkiä.
Tuuli Alanärä, 19, iskee naulaa raastimeen ja näyttää itse kasvavan jaloissaan olevasta videonauhaläjästä. Enteellistäkö? Ei enää!
Taidekoululaisena vuosia viihtynyt Tuuli Alanärä aloittaa tulevana syksynä opintonsa Taideteollisessa oppilaitoksessa valmistuakseen elokuvaleikkaajaksi. Lyhytelokuvallinen ensikokemus syntyi muutama vuosi sitten juuri arkangelilaisten kanssa yhteisellä taideleirillä.