Raskasmetalli- ja typpilaskeumat Suomessa ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Poikkeus on Lapissa sijaitsevan Inarin kunnan itäosa, jonne tuulet tuovat nikkeli- ja kuparilaskeumaa Kuolan niemimaalla Venäjällä sijaitsevista sulatoista.
Metsäntutkimuslaitoksen Metlan uusin sammalista tehty tutkimus vuodelta 2010 vahvistaa jo aikaisemmin tehtyjä havaintoja, joiden mukaan päästöt ovat pienentyneet sekä kotimaisen sekä kaukokulkeuman vähentymisen takia.
Typpipitoisuudet ovat laskeneet selvimmin jo jonkin aikaa. Tämä on suora seuraus lyijyllisen bensiinin myynnin lopettamisesta 1990-luvun alussa. Kun sammalten lyijypitoisuus tarkkailun alussa vuonna 1985 liikkui 5–30 milligrammassa kiloa kohti, ollaan nyt enää 2–4 milligrammassa.
Samoin selkeä muutos on tapahtunut Harjavallan nikkeli- ja kuparinjalostuslaitosten sekä Tornion teräs- ja ferrokromitehtaiden ympäristössä. Kummallakin paikkakunnalla kuormitus on laskenut ja päästöjen vaikutusalue kaventunut, vaikka tuotantomäärät ovat kasvaneet.
Kaivosten päästöjen vaikutus ei näy tutkimuksissa koepisteiden harvuuden vuoksi. Vaikutukset tuntuvat kaivosten lähialueilla, mutta kansainvälisesti sovittujen mittaus-sääntöjen mukaan tutkimuksia ei tehdä päästölähteiden välittömässä läheisyydessä.
Sammalista kerätty tieto on lohduttavaa luettavaa ja osoittaa, että ilmaston ja maaperän saastumista voidaan vähentää ympäristönsuojeluteoin ja ottamalla käyttöön uusinta tekniikkaa.
Venäjältä ja muista maista tulevaan laskeumaan ei voida vaikuttaa suoraan, sen sijaan kylläkin kansainvälisen yhteistyön kautta.