Voiko sataan vuoteen mahtua yhtä paljon sukupuuttoja kuin aiemmin kymmenien tuhansien vuosien jaksolle? Maapallon sammakkoeläimet näyttävät nyt joutuneen tällaiseen syöksykierteeseen.
Alamäkeä on jatkunut jo pitkään, mutta pahimmat romahdukset ovat tapahtuneet ilmeisesti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Tilanteen vakavuudesta huolestuneet tiedemiehet julkistivat äskettäin maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman sammakoiden, salamantereiden ja niiden sukulaisten pelastamiseksi.
Sammakkoeläimiä uhkaa kuitenkin moni sellainenkin vaara, joihin perinteiset suojelukeinot eivät juuri tehoa.
Kutulammikoista
pulaa
Joka kolmas eläinryhmän yli 5 700 lajista on vaarassa hävitä maapallolta. Karu arvio on peräisin vuosi sitten valmistuneesta, kaikki tunnetut sammakkoeläinlajit kattavasta tutkimuksesta. Saman tutkimuksen mukaan ainakin yhdeksän lajia on jo kuollut sukupuuttoon vuoden 1980 jälkeen ja 113 muusta puuttuu havainnot viime vuosilta.
Suomen pohjoisessa luonnossa sinnittelee viisi sammakkoeläinlajia: vesilisko, rupilisko, sammakko, viitasammakko ja rupikonna. Näistä rupilisko on uhanalaisarvioinnissa luokiteltu vaarantuneeksi. Mitä muille lajeillemme nykyään kuuluu, ei kovin tarkkaan tiedetä, sillä näistä vaikeasti havainnoitavista eläimistä ei ole tehty valtakunnallisia laskentoja.
"Tiheästi asutuilla alueilla sammakon kannat näyttävät taantuneen", yli-intendentti Juhani Terhivuo Helsingin yliopiston Eläinmuseosta mainitsee. "Kutulammikot vähenevät siellä missä maankäyttö on intensiivistä."
Maailmalta kantautuviin uutisiin verrattuna Suomen tilanne näyttää silti Terhivuon mukaan vielä hyvältä.
Suomen herpetologisen yhdistyksen tiedottaja Aki Suzuki on samaa mieltä mutta pelkää, että meilläkin sammakkoeläinten kannat ovat menossa vääjäämättä alaspäin: "Elinympäristöjen tuhoutuminen ja muuttuminen ovat pahin yksittäinen populaatioita heikentävä tekijä."
Syyt kietoutuvat toisiinsa
Kannanromahduksiin on esitetty monia syitä, jotka lähes kaikki liittyvät tavalla tai toisella ihmiseen. Rakentaminen, metsänhakkuut ja kosteikkojen kuivaaminen hävittävät elinympäristöjä, eläimillä käydään liiallista kauppaa, ja tulokaslajitkin aiheuttavat omia harmejaan.
Populaatiot ovat kuitenkin taantuneet myös sellaisissa ympäristöissä, joissa ihmistoiminta on vähäistä: suojelualueilla, korkeilla vuoristoseuduilla, kaukaisissa erämaissa. Tämä on saanut tutkijat pohtimaan erilaisten globaalien uhkatekijöiden, kuten lisääntyneen ultravioletti-B-säteilyn, veden ja ilman mukana leviävien ympäristömyrkkyjen sekä vesistöjen happamoitumisen, merkitystä. Myös ilmastonmuutos on mukana ongelmavyyhdissä.
Yhä enemmän huomiota on alettu kiinnittää eri tekijöiden yhteisvaikutuksiin, jotka voivat olla paljon haitallisempia kuin erillisvaikutukset. Esimerkiksi maatalousympäristöön leviävät torjunta-aineet saattavat muuttua UV-säteilyn vaikutuksesta odotettua myrkyllisemmiksi sammakkoeläimille.
Ja vaikka torjunta-aine ei esiintyisi elinympäristössä likimainkaan tappavana annoksena, se voi silti olla ylimääräinen populaatiota heikentävä stressitekijä. Tuore suomalais-ruotsalainen tutkimus osoittaa, että jo alhainen myrkkypitoisuus yhdistettynä petojen läsnäoloon hidastaa sammakonpoikasten kehitystä. Tämä viive saattaa koitua myöhemmin nuorten sammakoiden kohtaloksi.