Vihreiden lähtöä hallituksesta torstaina edelsi kummallinen julkisuusnäytelmä, jossa puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö otti käyttöönsä ala-arvoiset toimintatavat.
Ympäristöministerinä toiminut Niinistö syytti arvovaltaisen The Financial Times -lehden haastattelussa 17.9. hallitusta suomettuneisuudesta, mikäli Suomeen hankitaan venäläisen Rosatomin valmistama ydinvoimala.
Niinistö antoi ymmärtää, että poliittinen eliitti nöyristelee venäläisten edessä ja antaa naapurimaalle ydinvoimalatoimituksen kautta vipuvartta vaikuttaa EU-maan sisäisiin asioihin.
Niinistön mukaan myönteinen Fennovoima-ratkaisu osoittaa Suomen pyrkivän tekemään mielisteleviä päätöksiä suuren naapurimaan tahdon mukaisesti.
Niinistö ei joko tunne Suomen poliittista lähihistoriaa tai vaihtoehtoisesti hän entisenä politiikan tutkijana tuntee menneisyyden menetelmät erityisen tarkasti.
Kampanjoidessaan Fennovoimaa vastaan Niinistö tuli itse käyttäneeksi suomettuneisuuden kauden maan tapaa. Ministeri ryhtyi vaikuttamaan Suomen sisäpolitiikkaan ja hallituksen ratkaisuihin ulkomaiden kautta. Toimintamalli on tuttu 1970-luvulta, jolloin suomalaispoliitikot hakivat näkemyksilleen painoarvon Moskovassa ilmestyneestä Pravdasta.
Niinistö otti vastuuttomasti käyttöönsä entisajan mallin, jossa eri tavalla ajattelevat leimataan. Toiminta kertoo vihreiden tavasta tehdä politiikkaa 2010-luvun Suomessa. Tavassa on menneisyyden kumea kaiku.
Suomea arvostelivat suomettuneisuudesta aikoinaan ulkopuoliset. Nyt ministeri Niinistö teki tämän itse. Niinistön haastattelua ei voi kutsua isänmaalliseksi.
Suomettumissyytökset kummastuttavat senkin vuoksi, että vihreiden ydinvoimaongelma on erittäin kotoperäinen. Se sijaitsee korvien välissä. Kyse ei ole venäläisestä yhtiöstä sinänsä eikä varsinkaan suomettuneisuudesta. Kyse on periaateluvan uudelleenkäsittelystä, mikä ei vihreille sopinut. Vihreät yritti käyttää Ukrainan hädänalaista tilaa ja 1970-luvun takautumia härskisti hyödykseen torpatakseen käsittelyn.
Fennovoiman alkuperäisessä luvassa laitostoimittajana oli saksalainen E.ON. Vihreät hyväksyi luvan vuonna 2010, kun puolue pysyi hallituksessa. Saksalaisten vetäydyttyä toimittajaksi ja osarahoittajaksi valikoitui Rosatom. Fennovoima tuskin päätyi venäläisyhtiöön suomettuneen mielistelynhalun vuoksi. Lähtökohdat olivat teknistaloudelliset.
Olisiko Suomi ollut vihreiden mielestä suomettunut myös silloin, jos E.ON olisi pysynyt mukana ja jos laitostoimittaja olisi ollut japanilainen Toshiba?
Vihreiden ei kannattaisi pötkiä nurkan taakse pakoon ja ruveta sieltä haukkumaan muita suomettuneiksi.
Venäjän aiheuttama sotatila Ukrainassa on totta, mutta yhtä lailla on totta, että nykyinen energian tuontiriippuvuus on riski Suomen toimintakyvylle. Käytössä olevat laitokset vanhenevat eikä TVO:n valmisteilla oleva Olkiluoto 3 riitä paikkaamaan vajetta.
Pääkirjoitus