Rouva sieltä voi aloittaa! Aluksi rintauintia tuonne päähän! Sammakkoa! Loistavaa!
Yhdeksät kasvot katsovat altaasta ylös ja ottavat vakavasti. Muutakaan ei oikein voi. Mies on uinut 41 000 kilometriä - maailman ympäri - ja kaapissa on 31 arvokisamitalia.
Jani Sievinen sinisissä shortseissaan ja paljain varpain on tosissaan, näyttää mallia ja korjaa potkua melkein jalasta pitäen. Entisestä huippu-uimarista on kypsynyt valmentaja - tosin omia poikiaan valmentaessa arviolta puolet lepsumpi kuin isä Esa Sievinen aikoinaan.
Nummelan mies on tullut Raksilan ison altaan matalaan päähän Haapajärveltä ja jatkaa pian matkaa Rovaniemelle. Lauantainen, oululaisille kuntouimareille tarjottu tekniikkaklinikka on kätevää peeärrää ja vaalityötä: europarlamentaarikoksi sosiaalidemokraattien riveistä pyrkivä uimari muistetaan Raksilassa. Uima-asuisia nimmarinpyytäjiä riittää yhä.
Ikävä aamukahveja
Sievinen läimäisi kätensä kaakeliin kisa-altaassa viimeisen kerran joulukuun 10. päivänä 2006 Helsingissä. Onnellisena miehenä.
"Ymmärsin Maarit Sihvosen sanat", hän hymyilee ja osoittaa kohti ison altaan syvää päätä, uintivalmentaja Sihvosta työssään.
"Olin 14-15-vuotias, kun Maarit oli vetämässä meille leiriä. Hän sanoi olleensa mielettömän onnellinen sinä päivänä kun lopetti."
Onnellinen mies piti kaksi päivää lomaa. Sen jälkeen koko touhu alkoi tuntua vastenmieliseltä. Puoleen vuoteen Sievinen ei katsonut urheilua edes televisiosta. Sittemmin kyllä.
Lopetuspäätöstä ei ole tarvinnut katua missään vaiheessa. Kenties siksi, että uimari kypsytteli sitä päässään viisi vuotta. Ja siksi, että olkapäät ja polvet olisivat tehneet urasta ennen pitkää lopun joka tapauksessa.
"Vuodesta 2001 lähtien tiesin koko ajan, että loppu on lähempänä ja lähempänä", hän muistaa olkapäitään kohauttaen.
"Lopetin, koska kyllästyin harjoitusmääriin ja jatkuvaan, kovaan paineeseen."
Mylviviä kansanjoukkoja, kultaa ja kunniaa Sievinen ei tunnusta kaipaavansa. Kahta kyllä.
"Hyvää fyysistä kuntoa ja onnistuneen aamutreenin jälkeisiä kahvihetkiä", hän hymähtää.
Hyvin suunniteltu
Työ joulukuun 2006 jälkeistä elämää varten alkoi jo kolme vuotta aiemmin. Sievinen teki suunnitelman, toteuttaa sitä määrätietoisesti eikä romahtanut tyhjän päälle, kun tappavat harjoitusmäärät putosivat hartioilta. Vuonna 2003 alkanut valmennustyö jatkui saumattomasti.
Nyt Sievinen opettaa myös Helsingin Mäkelänrinteessä "90-prosenttisesti kuntouimareita" ja kiertää maata pitämässä uimaseuroille tekniikkaklinikoita. Ja selostaa uintikisoja televisiossa.
"Silloin se joskus iskee", hän virnistää.
"Että vitsi, haluaisin tuohon nelosradalle. Mutta se on vain hetkellinen tunne."
Samalla suunnitelmallisuudella mies haluaa nyt politiikkaan.
"Urheilu-uran aikana minua pyydettiin ehdokkaaksi tasaisin väliajoin myös kunnallis- ja eduskuntavaaleihin. Minulla on aika vahva poliittinen perhetausta", hän selittää.
"Edellisissä eduskuntavaaleissa se oli jo lähellä, mutta perhetilanne ei ollut kunnossa ja paikallinen ehdokasasettelu hankala. Nyt on eri juttu."
Sievinen ei halua puhua julkkisehdokkaasta vaan ehdokas Sievisestä. Huippu-urheilijan taustasta on politiikassa muutakin hyötyä.
"Urheilija oppii pitkäjänteisyyttä. Politiikassakaan asiat eivät tapahdu nopeasti. Samoin kansainvälisyys on tärkeää, sosiaalisen verkoston luominen."
Uima-altaassa ehdokas Sievinen nähdään nykyisin yhtenä tai kahtena aamuna viikossa, kuudesta puoli seitsemään.
"Päivän paras olo on joka kerta urheilun jälkeen. Elimistö tarvitsee endorfiinejä", hän sanoo.