NHL-jääkiekkoseura Detroit Red Wingsin kopissa raikuivat riemukkaat äänet pian viidennen loppuottelun jälkeen. Detroitin pelaajat olivat siirtyneet voitetun finaalin ja Stanley cup -pystin kera juhlaseremonioiden jälkeen jäältä Joe Luis areenalla sijaitsevaan pukuhuoneistoonsa.
Samaan aikaan vierasjoukkueen kopissa oli hyvin hiljaista. Carolina Hurrinasin pelaajilla oli itsetutkiskelun aika. Yksi ankarimmin itseään suomiva oli Sami Kapanen.
"Kyllä tämä on urani suurin pettymys. Mikään ei varmaan edes tule lähelle. Tämän rinnalla toinen suurin pettymys on varmaan Lillehammerin välierätappio. Mutta tämä ajaa senkin edelle.
- Varmaan tulee olemaan vaikein kesä koskaan. Tällä hetkellä ei merkitse paljon miten hyvin pelasimme kolme ensimmäistä ottelusarjaa ja että pääsimme finaaleihin. Me todella uskoimme, että pystymme voittamaan tämän finaalin. Jäi sellainen olo, että olisimme pystyneet pikkaisen parempaan suoritukseen. Sen takia tämä kirpaisee aika syvältä", Kapanen sanoi.
Viidennessä loppuottelussa Carolina roikkui pitkään Detroitin kannoilla. Vierasjoukkue kuroi isäntien 2-0-johtoa kiinni yhdellä kavennusmaalilla, mutta lopussa, 44 sekuntia ennen 60-minuutin summeria, Detroitin Brendan Shannahan iski niitin tyhjään maaliin: 3-1.
"Kahden erän jälkeen tuntui siltä että käännämme pelin ja menemme takaisin kotiin kuudenteen peliin. Mutta voimat eivät vain riittäneet", Kapanen murehti.
Puolustuspeli ratkaisi
Ennen finaalisarjaa joukkueparin vertailussa Detroitin nimekkäät hyökkääjät ja taitava pelaaminen vastustajan puolustuspäädyssä nousivat vahvasti esiin. Loppuottelusarjan ratkaisuksi Kapanen osoitti kuitenkin tyystin toisen seikan.
"Loppujen lopuksi se oli puolustuspeli eikä hyökkäyspeli, joka käänsi tämän ottelusarjan. Heillä on tietysti paljon taitoa hyökkäyspäässä, mutta periaatteessa he voittivat tämän puolustuksellaan, joka ilmeisesti on liigan paras."
Kapanen ja Hurricanes saivat yllätyksellisesti kokea, että Detroit oli huomattavasti väkevämpi ja tiiviimpi ryhmä kuin Carolinan kolme aiempaa pudotuspelivastustajaa.- He (Detroit) vain tulivat vahvemmin ja vahvemmin eikä tavallaan pystytty täsmäämään siihen, olimme joukkueena hieman liian kärsimätön. Peli ei pysynyt kasassa ihan niin kuin olimme halunneet, hän arvioi.
Ankaraa itsekritiikkiä
Kapasta painoi paitsi häviö loppuottelusarjassa myös oma pelipanos. NHL-uransa parhaan runkosarjan pelannut laitahyökkääjä oli tehoton - pistesaldo 0+2 finaaleissa kertoi paljon. Eikä paljon hulppeammin mennyt muillakaan Carolinan pelaajilla, sillä he saivat kiekon Detroitin maalivahti Dominik Hasekin taakse viidessä finaalitaistossa vain seitsemän kertaa. Kapasen rooli laski sitä myötä kun onnistumisia ei erikoistilanteissa tullut.
"Asia joka kertoo omasta rämpimisestä aika paljon on, että pelasin pitkin vuotta ylivoimassa viivalla ja finaaleissa tuntui välillä siltä kun en olisi päässyt ylivoimassa jäälle ollenkaan.
- Kyllä tämä kaivaa syvältä henkilökohtaisesti. Ihan sama millainen runkosarja oli alla. Jos ei play offeissa pysty tuomaan esille sitä mitä kauden aikana on tuonut, niin kyllä se potkii aika pahasti päihin", hienon runkosarjan pelannut laitahyökkääjä sanoi.
Ketjukaverit vaihtuivat
Kapanen pelasi Detroitia vastaan eri ketjuissa. Hän aloitti Ron Francisin ja Jeff O'Neillin kanssa pelaten kolme ottelua vasenta laitaa, vaikka viihtyykin paremmin oikealla puolella.
"Homma ei vain toiminut. Turha tässä on jossitella, mutta tuntuu että en päässyt vasemmassa laidassa liikkeelle. Jos olisin saanut tehtyä maalin silloin, toisen tällöin niin silloin luistin olisi varmaan kulkenut vähän paremmin. Pääkopasta kai se pitkälti on kiinni", sanoi Kapanen.
Neljännessä finaalissa Kapanen pelasi Erik Colen ja Rod Brind'Amourin kanssa, sekä viidennessä eli viimeisessä Josef Vasicekin ja Martin Gelinasin kera. Kapanen keräsi 23 pudotuspelissä pisteet 1+8.
"Ei maailma tähän kaadu. Tämä on vain kiekkoa", Kapanen mietti.
Silti harmitus oli yhä pinnassa. "Vaikea tämä tappio kuitenkin on sulattaa", Kapanen jatkoi.