Sami Jau­ho­jär­ven suuri hetki: Pa­ri­sprin­tin olym­pia­kul­taa So­tshis­sa

Sami Jauhojärvi ja hänen suksihuoltajansa Ari Marjetta halasivat tunteikkaasti olympia-voiton jälkeen. Jauhojärvi ja Iivo Niskanen toivat Suomelle ensimmäisen talviolympialaisten kultamitalin 12 vuoteen.

Sami Jauhojärvi ja Iivo Niskanen tuulettivat olympiavoittoa vuonna 2014.
Sami Jauhojärvi ja Iivo Niskanen tuulettivat olympiavoittoa vuonna 2014.
Kuva: ARMANDO BABANI

Artikkeli on julkaistu Kalevassa 20.2.2014 otsikolla Sanaton hetki. Arkistojuttu julkaistiin Kaleva.fi:ssä sen jälkeen, kun Sami Jauhojärvi kertoi lopettavansa uransa.

Olympiavoittaja Sami Jauhojärvi on ehtinyt soittaa vain yhden puhelun. Se yksi puhelu on kuitenkin mennyt rakkaimpaan mahdolliseen paikkaan.

Omaan kotiin.

Siinä puhelussa ei tarvittu paljon sanoja. Niitä oli vaikea sanoa, kun hiihtäjä soitti vaimolleen Laura Jauhojärvelle.

”Tunteet olivat pinnassa molemmin puolin”, Ylitornion kasvatti myöntää.

Nyt hän naputtelee iltapäivän ensimmäistä tekstiviestiään.

Se menee samaan numeroon kuin puhelukin.

Tässä on nimittäin ollut vähän kiirettä. Siitä on jo yli tunti aikaa, kun Jauhojärvi tuuletti maaliviivalla olympiakultaa.

Sen jälkeen on ollut aikamoinen tunteiden ja tapahtumien sekamelska.
Yksi tunti sisältää monta tunteikasta kohtaamista. Niistä ensimmäinen oli maalialueella toisen uuden olympiavoittajan, kymmenen vuotta nuoremman joukkuetoverin Iivo Niskasen kanssa.

Yksi hetki jää erityisesti läsnäolijoiden mieleen. Suksihuoltaja Ari Marjetta nappaa Jauhojärven syleilyynsä kukituksen jälkeen. Kaksi suomalaista miestä halaa puhumattomana, mutta silmät kosteina.

Marjetta tutustui tulevaan olympiavoittajaan jo lähes 30 vuotta sitten. Marjetta ja hiihtäjän isä Reijo Jauhojärvi olivat läheisiä työtovereita Lapin rajavartiostossa.
Poikansa suksia vuosikausia hoitanut Reijo Jauhojärvi menehtyi jouluaattona 2012 omalle pihalleen. Seuraavana kesänä hiihtäjä pyysi Marjettaa huoltomiehekseen.

”En sanonut mitään, mutta me molemmat aistimme tämän hetken merkityksen”, Marjetta kertoo heidän kohtaamisestaan olympiavoiton varmistumisen jälkeen.

Hiihtäjä ja huoltaja ymmärtävät, kuinka ylpeä isä olisi pojastaan ollut.

Eihän Jauhojärvi silti mikään hiljainen kaveri ole. Hän ehtii antaa tunnin aikana lausuntoja suuntaan jos toiseenkin kolmella eri kielellä. Puhuu, vitsailee ja naureskelee lappilaiseen tyyliinsä.

Hän kertoo luvanneensa Niskasen isälle ja äidille 15 kilometrin kilpailun jälkeen mitalin.

”Sanoin, että kun poika ei saanut sitä itse otettua, niin otetaan se sitten yhdessä.”

Toki monet haistoivat, että Suomen kaksikko on hyvässä kunnossa ja voi ottaa jopa mitalin.

Mutta että oikein olympiakulta.

Silti tämän kaiken hyörinän keskellä on jotenkin tyhjä olo. Olympiavoitto ei ole tuonut sellaista tunnetta, kuin hän on joskus haaveillut ja kuvitellut.

”En tiedä vielä, miltä tämä tuntuu. Olen pitänyt ajatusta voittamisesta euforisempana. Eiköhän se tässä tulevien viikkojen aikana konkretisoidu.”

Palkinto pitkästä työstä. Siihen Jauhojärvi tämän voiton juuri nyt kiteyttää.

Ylitornion kasvatin olympiaura päättyi keskiviikon parisprinttiin. 22-vuotiaalla Niskasella sen sijaan on kaikki mahdollisuudet vielä edessään.

Kun hän tammikuun alussa haki vauhtia Skandinavia cupin osakilpailusta Pohjois-Ruotsista, hän tuskin ajatteli olevansa kuuden viikon kuluttua olympiavoittaja.

Niskanen sai puhtia siitä, että Jauhojärvi – jolla ei ollut yhtään olympiamitalia – lähtee viimeisen kerran olympialadulle.

”Tiesin, että Samilla on viimeinen olympiastartti, enkä halunnut möhliä sitä.”

Suomalainen hiihto on saanut täysin yllättäen uuden supertähden. Nuoren miehen, joka on ollut sensaatio ensimmäisissä aikuisten arvokisoissaan.

”Nyt olen yksinkertainen olympiamitalisti. Voisin olla kaksinkertainenkin, mutta onhan tämä nyt aika uskomaton homma”, Niskanen toteaa.

Aamulla kaksikko ei vielä uskonut olympiakultaan. Iltapäivällä 15 metriä ennen maalia Jauhojärvi vilkaisi taaksensa ja näki, että Venäjän Nikita Kriukov oli antanut periksi.

Siitä hurmoksellisesta hetkestä ei tarvitse mennä kuin vuosi taaksepäin, kun hiihto ei maistunut Jauhojärvelle lainkaan. Sijoitukset olivat sitä luokkaa, että olympiakulta tuntui mahdottomalta ajatukselta.

”Ei se kovin realistinen ollut siinä vaiheessa. Viime vuosi oli kaikin puolin opettavainen vuosi. Nyt voi sanoa, että aika lailla on kiviä silloin käännetty.”

Se toi kultaisen päätöksen olympiauralle.

”Vahva yläkroppa, joka ei petä edes hapoilla. Siinä oli maailman kovin kirimies takana, mutta ei paljon kiinni saanut.”
Iivo Niskanen Sami Jauhojärvestä

”Kehityskelpoinen yksilö. SM-sprinttiviestissä Iivo meinasi kakkia housuun, mutta nyt hän on meikäläisen kanssa olympiavoittaja.”
Sami Jauhojärvi Iivo Niskasesta

Ilmoita asiavirheestä