Samat vään­teet sata vuotta sitten

Ylivieskan Viljanpäivillä tehtiin lauantaina tutustumismatka omaan historiaan.

Näin ennen. Viljanpäivillä Ylivieskassa esiteltiin vanhoja työtapoja kasarmin alueen ensimmäisessä 1902 valmistuneessa talossa.
Näin ennen. Viljanpäivillä Ylivieskassa esiteltiin vanhoja työtapoja kasarmin alueen ensimmäisessä 1902 valmistuneessa talossa.
Kuva: Ilkka Lappalainen

Ylivieska

Hyytävä tuuli ja tuhruinen sadesää eivät estäneet ylivieskalaisia saapumasta sankoin joukoin kasarmin alueelle sadan vuoden takaisiin tunnelmiin lauantaina.

Jatkuvan purku-uhan alla ja rapistumaisillaan olevan kasarmiksi kutsutun vanhan rautatieläisten asuinalueen ensimmäinen talo valmistui 1902.

Tuolloin Ylivieska oli 6 300 asukkaan paikkakunta, jossa lampaita oli enemmän kuin lehmiä. Kylän halkaiseva Kalajoki oli tärkeä uitto- ja kulkuväylä. Paikkakunta oli jo kauppapaikka ja siitä oli tulossa merkittävä rautatien risteyskohta.

Yli puolet ylivieskalaisista oli talonpoikia ja viidennes mäkitupalaisia. Köyhälistöön laskettiin kuuluvaksi kahdeksan prosenttia. Ongelmat olivat samat kuin tänään. Puhuttiin kouluista, sairaanhoidosta ja kulkuyhteyksistä. Köyhälistön määrä kertoo, että työttömänäkin oli jotakuinkin sama osuus kuin nyt.



Itse kirkkoherra vaivautui paikalle


Kirkkoherra Jonathan Montin oli kylän suurmiehiä. Viljanpäivän hän katsoi kuitenkin siksi merkittäväksi tapahtumaksi, että vaivaisenakin tuli henkilökohtaisesti julistamaan sanaa markkinaväelle. Eikä lähettänyt nuoria körttipappiavustajiaan, kuten niin moneen muuhun tapahtumaan siihen aikaan.
Kappalainen Tuomo Kälviä kirkkoherra Montinina kohtasi kuitenkin hieman kurittomamman kirkkokansan kuin Montin aikanaan. Kun kirkkoherra julisti Jumalan säädöksen pitävän varmasti paikkansa, koulupäivää Viljanpäivillä viettämässä olleen koululaisjoukon keskuudesta kuului: "Ei pidä."

"Sato on tulos kylvöstä. Onko se siemen, minkä kylvät, hyvä ?" kirkkoherra kysyi asiaan kuuluvalla aidolla paatoksella odottamatta siihen vastausta. Vastaus tuli kumminkin irtokarkkeja ja hattaraa maiskutelleen koululaisryhmän keskeltä: "Ei."

Viljanpäivän aikana paikkakuntalaisille kävi puhumassa muun muassa kunnankirjuri, unilukkari Aukusti Puusti (kulttuurisihteeri Tapio Helander), jonka vuosipalkka tuohon aikaan oli 17 hehtolitraa jyviä ja 20 markkaa paperin ostoa varten.

Nyky-ylivieskalaiset saivat tehdä tuttavuutta myös kunnallislautakunnan yliesimiehen Joonas Hannulan ( kaupunginhallituksen jäsen Jouko Hannula) ja kansankirjailijan Pietari Päivärinnan (toimittaja Oiva Luhtasela) kanssa.

Ylivieska lienee jo sata vuotta sitten ollut aikaansa edellä, kun maalaiset myivät pullaa ja leipää muovipusseihin käärittynä. Markkinoiden myyntipöydiltä saattoi ostaa rieskaa ja pottujakin. Hieman sivummalla toispaikkakuntalaiset tarjosivat paistettuja muikkuja ja sieviläistä punaista heraa.

Kiviojan koulun viidennen luokan oppilas Joni Koskela kiteyttää Viljanpäivillä näkemänsä ja kokemansa toteamukseen: "Kaikki vanha kiinnostaa. Näkee uutta. "

Ilmoita asiavirheestä