Liikkeelle-palstalla kerrotaan kuntoilijalle sopivista liikuntalajeista.
Päivi Pakkala-Piuhola katselee hieman haikeana isoa kuvaa lammasniitystä Stockmannin Vintin seinällä. Se tuo hänen mieleensä Uuden-Seelannin kesän, josta hän lähti vasta muutama viikko sitten.
Hän asui lääkärimiehensä kanssa Christchurchissa puolitoista vuotta. Mies teki tutkimusta, ja Päivi ohjasi liikuntatunteja Les Mills -kuntokeskuksessa. Lisäksi hän työskenteli muun muassa paino-ongelmista kärsivien uusiseelantilaisten eli "kiiwien" personal trainerina.
Nyt Päivi on taas liikunnanopettajana Kiimingin yläasteella ja lukiossa. Hän ehtii istua hetken kahvilla ennen kuin kiitää pitämään jumppaa Linnanmaalle. Hän vetää iltaisin yhteensä kahdeksan jumppatuntia viikossa eri saleilla. Viisi niistä on Les Millsin bodybalance tai bodystep-tunteja, loput itse suunniteltuja. Myös personal trainerin töitä Päivi tekee Suomessakin.
Päivi ohjasi balancea ja steppiä Oulussa jo ennen lähtöään Uuteen-Seelantiin. Les Millsin suosituinta lajia, bodypumpia hän ei itse harrasta. Hän pitää sitä kuitenkin hyvänä tuotteena, kunhan viikkoon mahtuu muutakin liikuntaa.
Christchurchissa Päivi veti myös bodyattackia ja bodyjamia, joita ei Suomessa ainakaan vielä tunneta. Meillä lisenssimaksuja maksetaan viidestä lajista, balancen, stepin ja pumpin lisäksi bodycombatista ja RPM:stä eli spinningistä. Uusiseelantilainen yritys on kehittänyt kaikkiaan kahdeksan omaa lajia 1980-luvulta lähtien. Pump tuli Suomeen ensimmäisenä viitisen vuotta sitten.
Kun Päivi Pakkala-Piuhola vuosia sitten opetteli ensimmäiset valmiit ohjelmat, hän mietti, kuinka pitkään jaksaa innostua muiden suunnittelemista koreografioista. Hän huomasi, että ammattitaitoisesti valittu musiikki ja siihen sopivat liikkeet vapauttavat keskittymään asiakkaisiin.
"Tietysti edelleen on itse löydettävä järki ohjelmasta: mitkä lihakset toimivat ja millä sykkeellä mennään. Nuorelle ohjaajalle sabluunat ovat hyvä tapa aloittaa, kun kukaan ei epäile hänen koreografioitaan."
Päivi on miettinyt myös, miksi asiakkaat ovat niin ihastuneita samalla muotilla tehtyihin ohjelmiin, että Les Mills -jumpat leviävät vauhdikkaasti maailmalla. Niitä harrastetaan jo 55 maassa, Oulussakin monella salilla. Jotkut salit kehittävät myös omia sabluunoitaan.
"Yksi syy on, että Les Mills on hyvä markkinoinnissa. Julisteissa on hyvännäköisiä roolimalleja. Ohjelmat vaihtuvat kolmen kuukauden välein, ja niissä on hyvä musiikki. Asiakas tietää aina, millaiselle tunnille tulee. Liikkeet ovat helppoja, mutta niille on myös haastava vaihtoehto."
Tehtävä viihdyttää
Les Mills -ohjaajien koulutus on tiukka. Liikkeet on opeteltava dvd:ltä täsmälleen oikein, ennen kuin ohjelmat aloitetaan yhtä aikaa eri puolella maailmaa. Suomalaisten koulutus organisoidaan Tukholmasta.
Uudessa-Seelannissa salit ovat todella suuria. Niihin mahtuu jopa 150 ihmistä.
Tunneilla käy paljon enemmän miehiä kuin meillä. "Erityisesti vauhdikas attack on miesten suosiossa", Päivi kertoo. Jumppaan tullaan usein pariskuntinakin.
Kiiwimiehet ovat keskimäärin paremmassa kunnossa kuin suomalaismiehet. Meillä yhä useammat naiset kuntoilevat, mutta miesten joukossa on enemmän niitä, jotka karttavat liikuntaa. Heidän osuutensa vain kasvaa entisestään.
Les Mills -ohjaajien tehtävä on myös viihdyttää ja kannustaa asiakkaita. Jumppaajat kokevat "esiintyvänsä" yhdessä, kun huudahdukset ja kitarasoolot hyödynnetään koreografiassa. Tämä hauskuus on oivallettu Uudessa-Seelannissa ja erityisesti attackissa ehkä paremmin kuin meillä.
"Ihmisillä on enemmän sietokykyä. Joka raksahduksen ei tarvitse mennä nappiin", Päivi vakuuttaa.
marjo oikarinen, tekstit
pekka ala-aho, kuvat