Riemu Juha Stenin sisällä poreili, kunnes se sai Suomen koripallomaajoukkueen takamiehen heittämään kesken pelin kuperkeikan Vantaan areenan parketilla. Kello lähestyi iltayhdeksää sunnuntaina 15. syyskuuta 2007, ja Suomi oli parhaillaan murskaamassa Romanian pistein 111-61.
Se tarkoitti sitä, että rämmittyään vuosia EM-kisojen B-karsinnoissa Suomi pääsisi vihdoin karsimaan pääsystä EM-kisoihin. Lauantaina Suomi pelaa ensimmäisen ottelunsa ensimmäisissä MM-kisoissaan, ja mukana on kuusi miestä, jotka olivat jo murskaamassa Romaniaa seitsemän vuotta sitten: Kimmo Muurinen, Shawn Huff, Tuukka Kotti, Petteri Koponen, Hanno Möttölä ja Teemu Rannikko.
Tuo kuusikko kuuluu yhä Suomen avainpelaajiin, ja viisi heistä on yksilöinä hyvin samankaltaisia koripalloilijoita kuin seitsemän vuotta sitten. Silti sama ydinpelaajien ryhmä on silti pelannut kaksissa viime EM-kisoissa yhdeksännet sijat ja saanut paikan suomalaisen koripallohistorian ensimmäisiin MM-kisoihin. Mitä on tapahtunut?
Kasvutarinat ovat urheilun ydintä, mutta Suomen apuvalmentaja Jukka Toijala muistuttaa, ettei Suomi koskaan ollut niin kaukana huippumaista kuin ehkä näytti. Suomi joutui kabinettipäätöksellä B-karsintaan, vaikkei suomalaisten mielestä olisi sinne koskaan kuulunut.
- Suomi pelasi väärällä tasolla, ja nousu oli tehty niin hankalaksi, että kaikkien avainpelaajien piti olla terveinä mukana, että päästiin ylös, Toijala sanoo.
Silti jotain on muuttunut niin, että se paistaa pelaajien kehonkielestä katsomoon asti. Joulukuusta 1997 maajoukkueessa pelannut Teemu Rannikko sanoo, että maajoukkuepelaajien suhtautuminen koviin vastustajiin on muuttunut tyystin.
- Silloin lähdimme niin sanottuja parempia maita vastaan pelaamaan. Nyt lähdemme voittamaan, Rannikko sanoo.
Takamiespainotteisempaan peliin
Maajoukkueen toinen pelinjohtaja Petteri Koponen oli Romania-karsintaottelussa 19-vuotias nuorukainen. Tuon käännekohdan jälkeen hän on maajoukkueen pelaajista tehnyt isoimmat harppaukset yksilönä.
- Silloin olimme paskat housuissa kovia maita vastaan. Nyt olemme voittaneet kovia maita, Koponen sanoo.
Rannikon mukaan maajoukkueen itseluottamus on rakentunut pala palalta kovien otteluiden myötä.
- Ensin hävisimme isoille maille 15-20 pinnaa, ja lopulta huomasimme että pystymme pelaamaan niitä vastaan. EM-kisat ovat sitten osoittaneet meille, että pystymme tekemään tulosta.
Koripallomaajoukkueen itseluottamus ei rakennu vain yhteisille kokemuksille, vaan uskoon siihen, että Suomen pelitapa antaa mahdollisuudet menestyä. Suomen aggressiivisesta puolustuksesta on kirjoitettu paljon, mutta kaikessa hiljaisuudessa myös Suomen hyökkäys on muuttunut paljon.
Päävalmentaja Henrik Dettmann on antanut vastuusta hyökkäyspelin uudistamisesta Rannikolle, Koposelle ja apuvalmentajilleen. Vuosikymmenen takaisesta kolmiopelistä Suomi on siirtynyt takamiesvetoisempaan hyökkäyspeliin - varsinkin kun Koposen taidot ja rooli ovat kasvaneet.
- Teemun kanssa olemme paljon jutelleet siitä, miten haluamme pelata. Meidän pelimme on nyt paljon takamiespainotteisempaa, Koponen kertoo.
Rannikko naurahtaa, kun häneltä kysyy hänen osuuttaan hyökkäyspelin arkkitehtina.
- Henkalla oli omat näkemykset hyökkäyspelaamisesta silloin kymmenen vuotta sitten, eikä me oltu ihan samalla aaltopituudella. Siitä on pikku hiljaa sovellettu, ja 10 vuotta myöhemmin olen ihan sinut meidän pelin kanssa.