Työttömyysturvan uudistamista miettineen työryhmän avaus onnistui täydellisesti: keskustelu aiheesta ryöpsähti työryhmän esiteltyä näkemyksiään Sitran (Suomen itsenäisyyden juhlarahaston) tilaisuudessa viime viikolla.
Työttömyysturva on herkkä aihe kaikissa tilanteissa. Erityisen hankalaksi sen käsittely käy, jos uutta jaettavaa ei ole, vaan pitäisi jakaa köyhyyttä.
Työryhmä esittää ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista kaikkiin palkkatyötä tekeviin kokonaiskustannuksia nostamatta. Tämä johtaisi ansiosidonnaisen turvan kesto puolittumiseen.
Työryhmän ehdotuksille on vahvat perusteet. Työelämä on muuttunut viime vuosikymmenten aikana niin paljon, että suuri joukko erilaisia pätkätöitä tekeviä ei pääse ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin vuosiin. Epätavallisina aikaisemmin pidetyistä työsuhteista on tullut monesti enemmän sääntö kuin poikkeus.
Ansiosidonnainen työttömyysturva rakentuu pitkälti perinteisen työsuhdemallin perustalle. Näin se hyödyttää eniten niitä, jotka ovat onnistuneet pääsemään pitkäkestoisiin työsuhteisiin.
Työryhmän ehdotuksessa muistutetaan, että yhteiskunta maksaa suurimman osan nykyisen ansiosidonnaisen työttömyysturvan kustannuksista. Rahoitukseen osallistuu pakollisen työttömyysvakuutusmaksun kautta paljon palkansaajia, jotka eivät kuitenkaan pääse nauttimaan järjestelmän eduista. Etuihin ovat oikeutettuja työttömyyskassojen jäsenet, joilta peritty vakuutusmaksu kattaa 5,5 prosenttia kuluista.
Perusongelma työryhmän ehdotuksessa liittyy ansiosidonnaisen turvan kestoon. Tällä hetkellä kovaa vauhtia kasvaa pidempään kuin vuoden työttömänä olleiden joukko. Harva heistä on jouten omasta tahdostaan.
Työryhmän ehdotuksen yhtenä perusteena pidetään sitä, että tällä tavoin madallettaisiin kynnystä työn vastaanottamiseen. Peruste on hyvä. Työn vastaanottamisen kynnystä täytyykin madaltaa niin, että työnteko kannattaa kaikissa tilanteissa.
Eri asia on, toimiiko ansiosidonnaisuuden keston lyhentäminen tähän suuntaan tilanteessa, jossa suurimmalle osalle työttömistä ei ole tarjolla mitään työtä.
Näin ollen jos ansiosidonnaisen päivärahan kesto lyhenisi ehdotuksen mukaisesti 500 päivästä 250:een, se tietäisi pitkään työttöminä olleille putoamista entistä syvempään taloudelliseen kuoppaan. Täytyy muistaa, ettei elämä ansiosidonnaisella päivärahallakaan ole yhtä juhlaa. Tulotaso putoaa joka tapauksessa tuntuvasti palkkaan verrattuna.
Ammattiyhdistysliike ampui laajalla rintamalla työryhmän ehdotukset alas heti lennosta. Sillä on kuitenkin oma lehmä ojassa. Palkansaajia on houkuteltu ammattiliittoihin usein vetoamalla työttömyyskassojen tarjoamaan turvaan.
Vastarinta ei kuitenkaan saa estää tervettä keskustelua työttömyysturvan uudistamisesta, sillä nykyisellään se ei tee oikeutta kaikille.
Pääkirjoitus