Viime viikolla maan hallitukselta tuli puolen vuorokauden sisällä päätöksiä ihan ähkyksi asti. Tiistaina iltayhdeksältä saatiin kehyslinjaukset ja keskiviikkona aamuyhdeksältä sotepäätökset.
Varsinkin sotepäätösten jälkeen tunnelma oli hetken aikaa helpottunut. Vaikka asia, tuo mystinen sote, olisi jäänyt yhtä epäselväksi kuin ennenkin, niin saatiinpa nuo viheliäiset päätökset sentään tehtyä.
Joko nyt loppuisi se epämääräinen välitila, jossa mikään ei tunnu etenevän mihinkään.
Aika paljon jäi vielä auki. Moni asia selveni, mutta uusia epäselviä tuli tilalle.
Joka tapauksessa: nyt voidaan ryhtyä rakentamaan uutta. Niin on alueilla jo kaikessa hiljaisuudessa tehtykin. Päätöksiä vain on odotettu.
Muttamitä tapahtuu vanhoissa organisaatioissa, kunnissa? Mihin niitä vielä tarvitaan?
Kunnille jää paljon tehtäviä – niiltä lähtee, ehkä jopa yllättäen, ”vain” sote.
Ne huolehtivat jatkossakin muun muassa päivähoidosta, kouluista, kirjastoista ja kaavoituksesta.
Päättäjillä riittää edelleen pähkäiltävää hyvän asuinympäristön ja vetovoimaisen elinkeinoelämän edellytyksissä.
Ympäristövalvonnan ja rakennusvalvonnan hoitamisesta kunnat ja maakunnat voivat sopia keskenään, tosin tietyin edellytyksin. Tähän jäi tulkinnanvaraa, josta varmasti vielä väännetään.
Jako ei tietysti ole läheskään kaikissa tapauksissa helppo. Kuntaliitossa on tunnistettu yli 70 tehtävää, joissa rajanvetoa joudutaan käymään.
Kun tehtäviä lähtee, lähtee myös rahaa. Kunnissa pelätään, lähteekö sitä liikaa, jotta jäljelle jääneet tehtävät voidaan hoitaa.
Kunnallisverotukseen on tulossa raju muutos. Tuoreen arvion mukaan kuntien veroprosentteja alennettaisiin noin 12 prosenttiyksikköä.
Leikkaus tehtäisiin tasaisesti riippumatta siitä, mikä on ollut kunnan entinen veroprosentti tai kuinka suuri osa sen rahoista on mennyt sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Kummatkin vaihtelevat suuresti. Oulussa soten osuus vuosittaisesta talousarviosta on ollut noin puolet.
Veroleikkaus olisi huomattava, sillä tänä vuonna kuntien veroprosentti on keskimäärin 19,87. Oulussa se on tasan 20. Kolmen vuoden päästä se olisi siis kahdeksan.
Kansalaisen ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tilanne lompakossa pysyy ennallaan. Se mikä kunnallisverosta otetaan pois, ja se laitetaan lisää valtionverotukseen. Kokonaisveroaste ei kuitenkaan nouse, eikä työn verotus kiristy millään tulotasolla, lupaa hallitus.
Entä miten valtion rahat jaetaan takaisin kuntien ja maakuntien kesken? Yhtään enempäähän sitä ei ole kuin ennen.
Miten huomioidaan ne kunnat, jotka ovat hoitaneet tähän saakka sotepalvelunsa hyvin ja tehokkaasti? Puhumattakaan niistä, jotka ovat osanneet tarjota kuntalaisilleen palveluja, joilla on voitu vähentää tulevien sote-palvelujen tarvetta.
Edes tasapuolisuuteen vedoten ei pitäisi palkita huonosta toiminnasta ja rankaista hyvästä.
Rahojen lisäksi vähenee myös kuntien henkilöstö. Uudistuksen myötä Suomessa tapahtuu kaikkien aikojen suurin henkilöstön siirtymä.
Oulun kaupungin palveluksessa työskentelee tällä hetkellä noin 11 000 työntekijää, joista noin 4 000:n työnantaja vaihtuu.
Kaikissa tapauksissa jako ei ole yksinkertainen. Erityisen hankalaa linjaus on kunnan tukipalveluissa.
Kuka kuorii sotepottuja ja kuka kuntapottuja?
Kolumni