Ikuiset häviäjät, luuserit. Melankolista musiikkia ja alkoholin suurkulutusta. Ihmiset pitävät toisiinsa aluksi hieman etäisyyttä. Maa Euroopan syrjäisessä kolkassa.
Suomi? Ei, vaan Portugali - tuo Etelä-Euroopan Suomi.
Suomalaisten ja portugalilaisten välille voi vetää hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä. Jos todisteita haetaan syvältä historian hamasta, niin Portugalin ensimmäinen lippukin 1100-luvulta näyttää kovin tutulta.
Jalkapallossa joudumme kuitenkin nostamaan kädet pystyyn. Vuoteen 1966 asti Portugalissa oli sentään hitunen suomalaisuutta: ei koskaan arvokisoissa.
Mutta kun lounaiskolkan miehet pääsivät kisoihin, tuloksena oli heti MM-pronssimitali ja maailmalle annettu hyökkääjälegenda Eusebion käyntikortti.
Kun Portugali on yksi tämän vuoden EM-lopputurnauksen suurimmista suosikeista, on hyvä muistaa, että maan jalkapallon lopullinen nousu on tapahtunut vasta reilun viimeisen vuosikymmenen aikana.
Tai oikeastaan se on vielä meneillään.
Kultaisia sukupolvia
Portugali oli pitkään Euroopan hyvä divarimaa. Sillä oli satunnaista menestystä seurajoukkueiden cupeissa, mutta EM- ja MM-karsinnoissa Portugali roikkui häviäjänä. Vuoden 1966 menestyksen jälkeen maa selvisi vain 1984 EM- ja 1986 MM-turnaukseen.
Käännekohta oli 1990-luvun vaihteessa. Tänä päivänä kultaisen sukupolven termi on hinkattu kuluneeksi, mutta se pulpahti ensimmäisen kerran esiin portugalilaisen median tuotteena.
Portugalin kultainen sukupolvi voitti peräkkäiset mestaruudet vuosien 1989 ja 1991 nuorten MM-kisoissa. Ryhmissä oli ihmeellinen määrä taitoa kahteen eri ikäluokkaan: esimerkiksi Luis Figosta, Rui Costasta ja Fernando Coutosta kasvoi maailmanluokan tähtiä.
Kultainen sukupolvi alkoi kantaa hedelmäkoria vuoden 1996 EM-kisoista lähtien ja sen viimeinen yritys oli kotikisat kahdeksan vuotta myöhemmin. Tehtävä oli suoritettu, sillä tänä päivänä Portugali voidaan laskea suurten joukkoon.
Portugalilaisten EM-saldo on vertaansa vailla: neljä kertaa kisoissa, neljä kertaa pudotuspeleissä, kaksi välierätappiota jatkoajalla tulevalle mestarille Ranskalle (1984 ja 2000) sekä finaalitappio.
Eli: tappio, tappio, tappio.
Portugali ei ole koskaan ollut se joukkue, joka voittaa ratkaisevan pelinsä. Ei edes kotikisoissa.
Siinä on jotain suomalaista.
Uupelo hyökkääjästä
Kultaisen sukupolven eläköityminen ei tiennyt portugalilaisen jalkapallon äkillistä hyytymistä. Päinvastoin: kymmenen miljoonan asukkaan kansa tuottaa huippupelaajia lähes Ranskan malliin. Cristiano Ronaldon lisäksi Nanin, Joâo Moutinhon ja Hugo Almeidan kaltaiset nuoret miehet iskevät kohti terävintä huippua.
Komea 2-0-voitto Turkista EM-turnauksen avausottelussa loi uskoa Lusitaanien kannattajiin. Jatkopaikka alkulohkosta on lähes varma, mutta jos ryhmä aikoo finaaliin, sen on kukistettava jossain vaiheessa Saksa.
Odotukset ovat korkealla.
"Se on luonnollista sen jälkeen, kun selvisimme finaaliin vuoden 2004 turnauksessa ja välieriin 2006 MM-kisoissa. Portugalilaiset haluavat maajoukkueensa loistavan ja me haluamme tehdä miljoonat ihmiset onnellisiksi", Portugalin ja Chelsean tähtipuolustaja Ricardo Carvalho toteaa uusimmassa FourFourTwo -lehdessä.
Toppari uskaltaa nimetä yhden pelaajan varaan paljon.
"Ronaldo on meidän lipunkantaja. Hän on uskomaton. Meillä on laitamiehet, jotka auttavat hyökkääjiä tekemään maaleja. On kuitenkin tärkeää, että pysymme tiiviinä pakettina kuten vuonna 2004."
Tai sitten laitamiehet tekevät maalinsa itse. Portugalin ongelma koko menestyskauden ajan on ollut maalintekijän puuttuminen. Pauleta on pannut Ranskan liigassa ja maaotteluissa verkot soimaan, mutta arvokisoissa hän näytti aina ajovaloihin eksyneeltä jänöjussilta. Nykyisen ykköshyökkääjän Nuno Gomesin meriitit ovat pääasiassa Benficasta.
Vuoden 2000 EM-kisojen nousun jälkeen Nuno Gomesin maajoukkueura ei ole ollut aivan samalla tasolla. Carvalho myöntää hyökkäyspään kipukohdan.
"Meillä on monia loistavia laitapelaajia, mutta ei aivan samalla tavalla tyypillisiä keskushyökkääjiä. Mutta se on vain asia, josta joukkueen on päästävä yli."
Avausottelussa ylimenon leipoi Carvalhon topparipari Pepe, jonka 1-0-maali olisi kelvannut hyökkäyksen opihetkeksi.