Haaparannan terveyskeskuksen akuuttiosastolla pohditaan suomalaisen hoitoalan tulevaisuutta ja mietitään maiden eroja palkkauksessa ja työviihtyvyydessä. Täällä moni asia on toisin kuin muutaman sadan metrin päässä itänaapurissa. Ruotsissa sairaanhoitajan palkka on satoja euroja parempi, työtahti keveämpi ja työntekijän vaikutusmahdollisuudet laajemmat.
"Palkkaanhan ei tosin koskaan ole tyytyväinen, mutta ei raha merkitse kaikkea. Jos sen perässä juoksee, saa juosta koko elämänsä", akuuttiosaston sairaanhoitaja Sirpa Mäkinen huomauttaa.
Torniossa asuva Mäkinen, 31, on tehnyt koko työuransa töitä Ruotsissa, ja sanoo viihtyvänsä hyvin. Työ on vastuullista, monipuolista, vaihtelevaa, ja työporukka mukava. Näillä näkyminen hänellä ei ole tarvetta katsastella työpaikkaa Suomesta. Ruotsin kielikin sujuu reilun seitsemän vuoden kokemuksella.
Sanakirja oli iltalukemisena
"Ammattiterminologian opetteleminen suomeksi veisi aikaa. Ironista kyllä, lopetin aikanaan lukion kesken, kun sain ehdot ruotsista. Ja sitten lähdinkin Ruotsiin töihin. Mutta alkuvaiheessa sainkin iltaisin tavata sanakirjaa", Mäkinen nauraa. Työhön kiinni pääsyä helpotti, kun sai kulkea ensin toisen sairaanhoitajan rinnalla.
Haaparannan terveyskeskuksessa käy töissä kymmenkunta Suomen puolelta tulevaa sairaanhoitajaa. Keminmaassa asuva nelikymppinen Virpi Suhila tuli akuuttiosastolle ja ambulanssiin puoli vuotta sitten.
"Minut otettiin heti vastaan kuin kotiin. Viihtyvyys on 110-prosenttinen verrattuna Länsi-Pohjan keskussairaalaan, jossa työ oli kammottavan kiireistä", kolmisen vuotta Kemissä sijaisuuksia hoitanut Suhila kertoo. Hän työskenteli aikaisemmin kymmenen vuotta Helsingissä. Nyt näyttää Haaparannalla töitä riittävän, vaikka nykyinen pesti on katkolla tammikuun puolivälissä.
Ruotsissa hoitajilla on henkilökohtaiset palkat työn vastuullisuuden mukaan. Palkkaneuvottelut käydään kahden vuoden välein. Palkkapolitiikka on Suhilan mieleen. "Minulta kysyttiin riittääkö tämä palkka. Se on huomattavasti parempi kuin Suomessa. Voin vaikuttaa myös työvuoroihini."
Työtä omalla äidinkielellä
Työuransa Mäkisen tapaan Ruotsissa käynnistäneellä Anu Niemisellä, 33, on myös muistikuva, että Ruotsissa henkilöstöä oli enemmän ja työtahti oli jonkin verran keveämpi kuin Suomessa. "Valmistuttuani oli valittava työttömyys tai lähtö Ruotsiin. Niin sain hyvää kokemusta ja pääsin työnsyrjään kiinni."
Nieminen tekee nykyään sijaisuuksia Tornion terveyskeskuksen ensiavussa ja päivystyksessä. Kiire on tuttua varsinkin nyt, kun kaupungin pakkolomaputki on päällä. "Nyt näkyy se, että ilman sijaisuuksia työpaine kasvaisi liian kovaksi", Nieminen sanoo, ja kehuu hyvää työilmapiiriä ja kannustavaa työyhteisöään.
Ruotsin vuosina vieras kieli alkoi jo sujua, mutta torniolainen Nieminen tykkää työskennellä omalla äidinkielellään. "Torniossa kaikki on myös tuttua. En ole kaivannut takaisin Ruotsiin. Mutta jos Haaparannalta tarjottaisiin vakituista paikkaa, sitä pitäisi ainakin harkita."
Anu Nieminen on huolissaan alan tulevaisuudesta. Töitä on Suomessakin tosin alkanut löytyä, mutta palkkakuoppa on tuntuva. Tahdon asia -merkki rinnassa kertoo, että hän seisoo Tehyn vaatimusten takana. "Palkka on tosiaan pieni. Poliitikkojen olisi aika lunastaa lupaukset, muutoin nuoria ei saada houkutelluksi alalle."
"Tehyn vaatimus on aika suuri yhtäkkiä toteutettavaksi, mutta onhan tämä vastuullista työtä", Sirpa Mäkinen pohtii. Hän itse arvelee olevansa vielä oman alansa palkkahaitarin alapäässä. Mäkisen henkilökohtainen kuukausipalkka ilman vuorolisiä on noin 470 euroa suurempi kuin Anu Niemisen tehtäväkohtainen palkka kivenheiton päässä Torniossa. Ero on suurin piirtein sama kuin Tehyn korotusvaatimus.