Toimihenkilöunionin selvityksen mukaan miesten ja naisten palkkaero on noin kymmenen prosenttia - samassa tehtävässä, samalla työnkuvalla ja samalla työmäärällä. Puhe on asiantuntija- ja esimiestehtävistä teollisuudessa, rakentamisessa ja palveluissa.
Ammattiliiton jäsenkyselyn vastaajamäärä on hyvin suuri. Mitä todennäköisimmin kyselyn tulos kertoo totuuden siitä, että suomalaisessa työelämässä jotain on pahasti vinossa. Sukupuolen mukaan määräytyvää palkkaeroa ei voi millään perusteella hyväksyä.
Yhdessäkään työehtosopimuksessa ei ole pykälää, jonka mukaan palkan pitäisi määräytyä sukupuolen mukaan. Yhdestäkään palkkataulukosta ei tällaista eroa löydy. Kysyttäessä tuskin hevin löytyy työnantajaa, joka myöntäisi jakavansa palkkoja eri tavoin sukupuolen perusteella.
Silti palkkaerot repeävät siten, että toimihenkilöunionin mukaan kuusikymppisenä miehen palkkakuitissa on keskimäärin jo tuhat euroa enemmän kuussa kuin naisella. Työuran tässä vaiheessa ja näissä tehtävissä potti koostuu yleensä jo muustakin kuin taulukkopalkoista.
Unionin tulkinnan mukaan vinoutuma alkaa noin 25-35 vuoden iässä eli perhevapaiden ja niiden tuomien poissaolojen myötä. Naiset jäävät tuossa vaiheessa ura- ja palkkakehityksessä kuoppaan, josta ei näköjään enää nousta ja jonka seuraukset jatkossa kumuloituvat, vaikka niin ei pitäisi käydä.
Palkkojen epätasa-arvosta on helppo syyllistää työnantajaa. Kyse on silti myös asenteista laajemmin, sillä vinot palkkaratkaisut tuskin yleensä ovat edes kovin tietoisia valintoja.
Yksi suomalaisen työelämän vääristymistä on siinä, että perhevapaat yhä mielletään vain naisten rooliksi. On miehilläkin mahdollisuus käyttää isyys- ja hoitovapaita, mutta aivan liian harva niin tekee. Nuorten isien pitäisi paljon nykyistä pontevammin lähteä näille vapaille ja työnantajien pitäisi siihen kannustaa. Kumpaakaan ei juuri tapahdu.
Toinen parannuskeino voisi yksinkertaisesti olla suun avaaminen työpaikoilla. Suomessa omasta palkasta puhuminen on lähes tabu. Asiasta ollaan visusti hiljaa.
Jos kulttuuri olisi toinen ja kollegat tuntisivat toistensa palkat, vääristymiin puuttuminen olisi paljon helpompaa. Vähintäinkin työntekijä voisi vaatia selkeitä perusteluita, jos sama palkka, sama työ
-periaate ei näytä toteutuvan.
paakirjoitus@kaleva.fi