Etukäteen sanottiin, että maatalousministerien Oulun kokous onnistuu, jos paperilla on selviä vaihtoehtoja, mistä eurooppalaisen maatalouden mallin uutta ydintä lähdetään etsimään. Ministeri Juha Korkeaoja sai kaikilta mailta pyytämänsä paperit. Käteen tuli iso kirjo näkemyksiä, miten mallia pitäisi kehittää.
Kaikki ovat menossa samaan suuntaan, mutta eri tahtiin. Mielipide-erojen haarukka on iso. Suomi kokoaa mielipiteet yhteen asiakirjaksi.
Nyt onkin on aika aloittaa pohdiskelut tulevasta. Jo laajentuminen 25 maan unioniksi toi muutospaineita kymmenen vuoden takaiseen malliin. Kun EU:hun liittyvät pian myös Bulgaria ja Romania paineet vain kasvavat. Sitten on tulossa Turkkikin. Siellä on viljelijöitä yhtä paljon kuin EU:ssa yhteensä ja olot vielä alkeellisemmat.
Kun Itä-Euroopan maat 1980-luvulla siirtyivät reformitalouteen, poliittisilla päättäjillä oli kiire hävittää osuustoiminnallisia tiloja. Pienten perheviljelmien oloja ei voi vielä pitkään aikaan rinnastaa "vanhan unionin" maiden perheviljelmiin.
Kaikki tämä kiihdyttää miettimään ajoissa, mikä tuotantokyky elättää viljelijät joka kolkassa EU:ta, mikä on perheviljelmien rooli jatkossa ja millä lunastetaan tukien yhteiskunnallinen oikeutus.
Kysymyksiä riittää. Valmiita vastauksia ei ole kenellekään. Yhtenäinen näkemys on vain siitä, että tukipolitiikkaa pitää yksinkertaistaa.
Unionin komissio ajaa markkinavetoista remonttia ja lakkauttaisi mieluusti tuet kilpailun vauhdittamiseksi.
Yksittäisen viljelijän oravanpyörä pahenee. Maata pitäisi olla enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, jotta pystyy pitkäjänteisiin päätöksiin. Satohaasteet kasvavat. Nuorten pitäisi perustaa perhekin samaan aikaan...
Maataloudessa on puhuttu sadan hehtaarin yksinäisyydestä. Pian se on 200-300 hehtaarin yksinäisyyttä.