Jalkapallo on lähes 40 kertaa suurempi kuin jääpallo. Maallikko voisi äkkiä ajatella, että jalkapallon kiinni ottaminen on huomattavasti helpompaa kuin tuon pienen oranssisen pyörylän.
Pasi Hiekkanen naurahtaa ja sanoo, ettei asia ole aivan näin yksinkertainen.
"Osaavat nuo hyökkääjät laukoa tuota jalkapalloa niin hiivatin lujaa ja myös tarkasti. Ja onhan jalkapallossa myös maali suurempi kuin jääpallossa."
Tässä kohti Hiekkanen on asiantuntija. Mies on torjunut isompia ja pienempiä palloja pikkupojasta lähtien. Jääpallo on pysynyt hänen pelikassissaan jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Jalkapallon pelaamisen hän on tähän mennessä ehtinyt lopettaa jo kaksi kertaa, mutta aloittanut sen muutaman vuoden tauon jälkeen uudestaan.
"Kai se on varmaan tuo veri, joka vetää kentille myös kesällä", Hiekkanen toteaa rauhallisesti.
Kuuden vuoden ajan Ruotsin jääpallosarjoja kolunnut maalivahti ehti ennen länsirajan toiselle puolelle siirtymistään voittaa Torniossa yhden Suomen mestaruuden. Lisäksi hän on jääpallon maailmanmestari ja MM-pronssilätkiäkin miehen palkintokaapissa on "muutama".
"Voi olla, että menestyksen takia jääpallo tuntuu hieman rakkaammalta lajilta", Hiekkanen miettii.
Pallojen esteenä
Hiekkasen silmäkulmasta kurkistaa pieni veitikka, kun hän kertoo, miksi Tornion pojasta tuli juuri maalivahti.
"Kaverit sanovat, että olen joka paikassa aina vain tiellä ja haittona. Semmoinen minä olen ollut aina. Ja eikös maalivahdin pidä ottaa pallot kiinni, siis olla niiden esteenä."
Joku Hiekkasen pelikaveri sanoi aikaisemmin, että maalivahti on joskus hieman hajamielinen.
Hiekkanen katsoo yhtäkkiä jalkojaan ja hätääntyy. Nyt kaikki ei taida olla kohdallaan.
"Missä minun toinen jalkapallokenkäni on? Hei, mihin se kassi jäi, kuka sen ehti jo viedä? Enhän minä tuonne kentälle voi mennä yhdellä kengällä harjoittelemaan."
On myös toinen syy, miksi Pasi Sakari Hiekkasesta kasvoi maalivahti.
"Ainakin silloin ennen, silloin kun olin pikkupoika, oli tapana, että tolppien väliin joutui seisoa töröttämään se, jonka pelitaidot olivat puutteellisimmat. Eihän ne huonoimmat päässeet kentälle pelaamaan."
Vajaan kahden kuukauden päästä Länsi-Rajan Konkarien juniorikoulun kasvatti täyttää 30 vuotta. Hän huokaa ja sanoo, että tekemistä on viime vuosina ollut paljon: aika tuntuu kuluvan hirveän nopeasti.
"Äkkiähän se menee, kun on lystiä."
Tekemistä piisaa
Hiekkasen Roope, 5, on näinä päivinä aloittamassa esikouluaan Kivirannassa. Tämä oli painavin syy, miksi perhe viime keväänä päätti palata kotiseudulleen.
Kuuden vuoden jakso Brobergs IF:n jääpallojoukkueen maalivahtina Söderhamnissa jäi taakse. Viime maaliskuun lopussa Kalix Bandy julkisti uuden pelikauden ensimmäisen hankintansa, ja jatkossa Hiekkasen Saabille Haaparannan kodin ja Kalixin välinen Eurooppa nelosen 50 kilometrin pätkä tulee entistä tutummaksi.
"Kalixissa on jääpalloon satsattu paljon. Seura haluaa nousta takaisin pääsarjaan", maalivahti tietää.
Oulussa OPS-jp:n kakkosdivisioonajoukkueessa muutaman ottelun ajan vieraillut Hiekkanen pelaa jalkapalloa loppukauden todennäköisesti TP-47:ssä Torniossa, treenaa jääpalloa Kalixissa, harjoittelee molempia lajeja tiiviisti, käy koneistajan töissään Torniossa ja aloittelee omakotitalon rakentamista Kivirannalle.
Hiekkasen kiireet eivät siis jatkossakaan helpota.