Sama parantaa saman, sanotaan homeopatian perusteissa. Liikuntatieteiden lisensiaatti Timo Vuorimaan liikuntafysiologian väitöskirjassa ei puhuta sanaakaan homeopatiasta, mutta väittelijän teesit saattavat viedä ajatukset vaihtoehtolääketieteen ajatusmaailmaan.
Väitöskirja tarkastetaan lauantaina Jyväskylän yliopistossa.
Vuorimaa on selvittänyt, millaisia harjoituksia hitaan ja nopean kestävyysjuoksijan olisi viisainta tehdä ennen kauden pääkilpailua. -- Kovatehoinen 40 minuutin kestoharjoitus tehostaa kaikkein kestävimpien juoksijoiden voimantuottoa. Yhtä pitkä ja raskas intervalliharjoitus sen sijaan kohentaa parhaiten nopeiden juoksijoiden voimantuottoa, Vuorimaa sanoo.
Vuosia ankarasti treenanneen hitaan kestävyysjuoksijan lihakset syttyvät verkkaisesti ja saavuttavat parhaan voimatehonsa vasta pitkän ja kovatehoisen harjoituksen jälkeen.
-- Vielä lähes maksimaalisen harjoituksen jälkeen parhaat kestävyysjuoksijat pystyvät tekemään nopeita ponnistusliikkeitä tehokkaammin kuin ennen harjoitusta tai sen alkuvaiheessa. Kestojuoksu nostaa voimakkaimmin hitaan ja kestävän juoksijan veren testosteronipitoisuutta ja antaa hitaalle paremman hormonivastikkeen kuin nopealle.
Intervalliharjoittelu antoi nopeille juoksijoille suuremman hormoniavun kuin hitaille. Vuorimaa teki tärkeän johtopäätöksen mittauksistaan.
-- Muutaman viikon kilpailukaudella, joka edeltää vuoden päätapahtumaa, hitaan juoksijan kannattaisi harjoitella kestovoittoisesti ja nopean enemmän intervallityyppisesti.
Vuorimaa haluaa korostaa, että nyt ei ole kyse perusharjoittelukaudesta.
-- Kilpailukautta edeltävänä aikana juoksijan on tarpeellista totuttautua harjoituksiin, jotka kuormittavat poikkeuksellisesti hermolihasjärjestelmää ja hormoniaineenvaihduntaa. Tutkimukseni tulokset eivät kumoa harjoittelun peruslainalaisuuksia. Raaka työnteon laki pätee perusharjoittelukaudella.
Entä haitalliset hapettumismuutokset, joita kovatehoiset kestävyysharjoitukset voivat aiheuttaa lihaksille? -- Hyvin harjoitelleet urheilijat pystyvät vastustamaan hapettumismuutoksia vahvan antioksidanttipuolustuksensa avulla varsinkin pitkissä, mutta kestoltaan suorituskykyyn nähden matalatehoisissa harjoituksissa.
Yksilölliset ominaisuudet huomattava paremmin
Vuorimaan tutkimuksessa on ollut mukana 88 juoksijaa. Tutkimus koostuu kuudesta osiosta, joista neljä on tehty mittaamalla maajoukkuetason juoksijoita Suomen urheiluopistolla Vierumäellä. Kahdessa osatutkimuksessa Vuorimaa on mitannut kahden hyvin harjoitelleen juoksijan ryhmää. Tutkimus on tehty vuosina 1996--2003.
Kyse on juoksijoista, joiden kilpailumatkat ovat 800 metristä maratoniin. Yhden osion vertailuaineistona hän on käyttänyt pikajuoksijoista tekemiään mittauksia.
Yksi tutkimuksen päähuomioista on tämä: yhä tarkemmin on otettava huomioon urheilijan yksilölliset ominaisuudet eli se, onko kyse hitaasta vai nopeasta juoksijasta.
-- Hitaiden on oltava varovaisia kovien intervallien kanssa. Nopeiden pitää miettiä, kuinka paljon he käyttävät kestoharjoittelua. Kestoharjoittelun ja intervallien sekoituksen pitää olla juuri oikea, jotta juoksija saavuttaisi parhaan mahdollisen hyödyn viimeistellessään kuntoaan.
Vuorimaa muistuttaa juoksijoista, jotka ovat kovassa kunnossa talven harjoittelukaudella. Kun heidän pitäisi saada lisää tehoja irti kesällä, mitään ei tapahdu. Mistä tässä on kyse?
-- Ehkä he aloittavat nopeusharjoittelun liian nopeasti talven jälkeen. Talvella on pidettävä huolta nopean juoksun valmiuksista. Tässä muistuu mieleeni englantilaisen mailerin Steven Ovettin edesmennyt valmentaja Harry Wilson, jonka mielilause oli tämä: katto on korjattava silloin, kun aurinko vielä paistaa.
Juoksijan kunnon hiominen huippuunsa ennen kauden pääkilpailua on lähes magiaa.
-- Siinä on hallittava monet pienet vivahteet. Siihen kannattaa uhrata runsaasti aikaa, että löytää itselleen sopivan sekoituksen kesto- ja intervalliharjoittelujen välillä.