Lamalla voi olla valtava merkitys uudistavana voimana. 1930-luvun suuri lama oli sekä keynesiläisen että chicagolaisen ajattelutavan taustalla.
Molemmat tarjosivat omaa hoitoa taantumiin. Chicagolaiset uskoivat markkinoiden kykyyn korjata taantuma, kun taas Keynes piti valtion väliintuloa tärkeänä kysynnän elvyttämiseksi.
Suomessa koettiin 1990-luvun alussa yksi taloushistorian jyrkimmistä lamakausista. Taloustieteilijän mukaan sitä ei hoidettu erilaisten oppien mukaan, vaan pakon sanelemana.
"Lamaa oli mahdotonta hoitaa perinteisin keynesiläisin menetelmin, koska kyseessä oli todella lama, eikä tavallinen suhdannetaantuma. Katson, että se mitä talouspolitiikalla silloin tehtiin, tehtiin melkein pakon edessä", Oulun yliopiston kansantalouden professori Mikko Puhakka arvioi.
Markkinataloudella on hänen mukaansa sisäsyntyinen taipumus toipua kolhuista. Sekatalouksissa, joihin myös Suomi kuuluu, markkinat eivät aina ole toimineet odotetulla tavalla.
Vasta globalisaation tuomien paineiden myötä Suomessa on Puhakan mielestä kehitystä, joka vastaa chicagolaisten näkemyksiä. "Tätä on esimerkiksi työmarkkinoiden joustavuuden lisääntyminen."