"Totta kai se on rahastusta", Beatles-fani ja toimittaja Jake Nyman tuhahtaa. Hän pitelee hyppysissään Beatlesin uutta Love-kiekkoa.
Häneltä on juuri kysytty rock-klassikoitten uudelleenjulkaisuvyyhdistä, joka osuu aina vuodenvaihteeseen. Tämän joulun retrohitit ovat The Beatles ja The Doors.
Fab Fourilta on julkaistu Love. Tällä levyllä tutut hitit on muokattu uudelleen. Sävelmiä on yhdistelty ja samalla niiden soundimaailma on uudistettu.
The Doorsin Jim Morrisonin aikaisen tuotannon äänimaailma on nykyiaikaistettu, ja levyillä täkynä on ennen julkaisemattomia studio-ottoja tutuista sävelmistä.
Uutta vanhaa
Nyman laskee Beatlesin uudelleenjulkaisukampanjan alkaneen kymmenisen vuotta sitten Anthology-sarjasta, jonka jälkeen markkinoille on tullut DVD-boksi, yhtyeen Capitol-levy-yhtiölle tekemät levyt bokseissa, ykköshittikokoelma ja BBC-nauhat.
"Beatlesilta tullaan samoja biisejä julkaisemaan vielä pitkään. Ei kultamunia munivaa hanhea noin vain ryhdytä lahtaamaan", hän arvioi.
Nyman muistuttaa, että The Beatlesin kappaleet ilmestyivät aikoinaan siinä muodossaan, missä yhtye halusi ne julkaistavan. Vuoteen 1967 ja Sgt Pepper´s Lonely Hearts Club Band -kiekkoon mennessä yhtyeen levyt kuultiin mono-äänellä.
"Suhinoitten ja muitten suttujen puhdistaminen on paikallaan. Työ pitää tehdä kuitenkin tarkasti ja pieteetillä", Nyman mainitsee.
Surina kuuluu mukaan
Joskus pärinät ja surinatkin kuuluvat asiaan. Takavuosina julkaistiin Jimi Hendrixin tuotanto taas kerran uudelleen, ja Red House -sävelmän lopussa kuuluva Marshall-vahvistimen surina oli siivottu kuulumattomiin. Fanit vimmastuivat. Nyt tuo surina on palautettu takaisin.
Äänen käsittelijän pitäisi tajuta musiikki samalla tavalla kuin sen tekijäkin.
Nyman huomattaa, että vinyylilevyjen kaiverrustilanteessa musiikista menetettiin paljon dynamiikkaa. Uusi tekniikka on parantanut tilannetta. Vinyylilevyjen ystävät tosin yhä vannovat aidon analogiaäänen lämmön nimeen.
"Levyjen kansitaidekin tuhoutui cd:n myötä", Nyman huokaisee.
The Beatles jätti jälkeensä kilometritolkulla julkaisematonta musiikkia Abbey Roadin arkistoon. Esimerkiksi äänikokeilu Carnival of Light ja Helter Skelterin puolituntinen versio ovat kuulematta. Lisäksi Let it Be -elokuvan sessioista jäi paljon ylimääräistä hyllylle.
"Jos varastoon olisi jäänyt helmiä, olisi ne jo julkaistu. Siellä on todennäköisesti jammailua ja muuta toisarvoista musisointia", Jake Nyman tietää.
Haluttua tavaraa
Toisarvoista tai ei, mutta Let it Be -sessioista koottu 17 cd:n ja yhden dvd:n bootleg-boksi 30 Days on haluttua tavaraa innokkaimpien Beatles-fanien keskuudessa. Hiljattain Emi hankki itselleen jäljelle jääneet elokuvan kameroiden ääniraidat, joista laiton boksi oli koottu.
Uudelleen julkaisut kulkevat yhdessä äänentoistoformaattien uudistumisen kanssa. Esimerkiksi Love julkaistaan sekä dvd-audiona että cd:nä. Ensin mainitussa on muutama sekunti enemmän kuunneltavaa. Beatles-fanit joutuvat siis hankkimaan kummankin version.
The Beatlesin varsinainen tuotanto on kuitenkin julkaistu vain kerran cd:nä. Tämä tapahtui cd-formaatin alkutaipaleella 80-luvun alussa. Niinpä Beatlesin
cd:t ovat soundillisesti auttamattoman ikääntyneitä.
Doorsin tuotanto sen sijaan on ehtinyt jo neljänteen cd-kierrokseen.