On paikallaan, että tässä työllisyystilanteessa käytetään mielikuvitusta uusien ratkaisujen etsimisessä. Jotkut tämän tuloksena syntyneet ehdotukset joutavat tosin jäämäänkin vain mielikuvituksen asteelle. Sellaisten joukkoon kuuluu Jyväskylän yliopiston kansantaloustieteen professorin Jaakko Pehkosen ajatus siitä, että palkat pienenisivät pääkaupunkiseudun ulkopuolella (Kaleva 27.8.).
Ideana Pehkosen Evalle kirjoittamassa raportissa on, että tällä tasattaisiin työpaikkojen määrää pääkaupunkiseudun ja maakuntien kesken: työttömyysalueilla on helpompi työllistää, jos työ maksaa vähemmän.
Käytännön seuraus tästä teoriasta on helppo arvata. Pääkaupunkiseudun veto kasvaa entisestään, asunnot kallistuvat, muuttoliike toiseen suuntaa tyssää tykkänään.
Tosiasiassa monella alalla pääkaupunkiseudulla ansaitsee jo nyt paremmin kuin muualla maassa. Siinä pätee työvoiman kysynnän ja tarjonnan laki, ja se riittää ohjauskeinoksi. Taulukkopalkkoja ja työehtosopimuksia ei alueelliselta pohjalta voi ryhtyä laatimaan.
Toisekseen työttömyysalueiden määrittely ei enää noudata mitään maantieteellisiä rajoja, kun vientiteollisuus kompuroi kaikkialla ja pitkin maata paikkakuntien tilanteissa on isoja eroja.
Sellainenkin aika Suomessa oli, jolloin palkoissa maksettiin syrjäseutulisää. Varsin paljon tämän ajan arvoista kertoo, että keskustelu on nyt heilahtanut täysin toiseen suuntaan, syrjäseutuvähennyksiin.
paakirjoitus@kaleva.fi