Suomi selviytyi nipin napin kuilun reunalta, kun Finnairin ateriapalveluiden työehtokiistaan saatiin valtakunnansovittelijan johdolla sopu maanantaina.
Ellei sopimusta olisi saatu aikaan, lentoliikenne ja satamien tavaraliikenne olisi tukilakkojen vuoksi käytännössä pysähtynyt.
Suomen lamassa rypevä vientiteollisuus olisi saanut valtavan iskun.
Sinänsä pieni ateriakiista ja siitä kehkeytynyt lakonuhka olivat esimakua yhä monimutkaistuvista työehtosopimusneuvotteluista.
Työntekijäosapuoli yllättyi, kun saksalainen työnantaja LSG Finland halusi vaihtaa työehtosopimuksen yhdestä työnantajaliitosta toiseen. Se olisi tarjonnut työnantajalle nykyistä halvemman ja työntekijöille nykyistä heikomman sopimuksen.
Vaihto olisi ollut aivan laillinen, ja usea liitto on viime vuosien myllerryksessä niin tehnytkin. LSG ei kuitenkaan ymmärtänyt, että Suomessa on ollut tapana neuvotella yhteistoimintahengessä vaihdon syistä ja seurauksista ennakkoon.
Menettelystä närkästynyt työntekijöiden järjestö Ilmailualan unioni IAU latasi heti kovat piippuun uhkaamalla horjuttaa työrauhaa laajoilla kuljetusalan tukilakoilla. LSG vaihtanee liittoa myöhemmin.
Neuvottelujen ilmapiiri ei kaikilta osin edustanut ”vanhaa” mallia, jossa puheet saattavat olla kovia mutta järki pidetään päässä.
Merkille pantavaa oli myös Elinkeinoelämän keskusliiton ja SAK:n keskinäinen nokittelu sovittelun kuluessa.
Ilmailuala olisi selviytynyt vähemmin naarmuin, jos se olisi lähtenyt mukaan lokakuussa sovittuun työllisyys- ja kasvusopimukseen eli keskitettyyn tuloratkaisuun. Se olisi taannut saman lopputuloksen rähinättä.