Mustalaismusiikin festivaali ei Porvoon katukuvassa juurikaan erotu, ja kansallispukuisia romanejakin näkyi oikeastaan vain konserttipaikoilla.
The Original Kocani Orkestarin lauantainen esiintyminen torilla keräsi kyllä kauniissa säässä reilusti kuulijoita; enimmäkseen valtaväestöä kuten muissakin tapahtuman tilaisuuksissa.
Pääluvulla mitaten festivaali olisi selvästi enemmän romanimusiikista kiinnostuneiden kuin itse romanien tapahtuma.
Rentoa meininkiä
Eniten romaneja kiinnostivat kotimaista musiikkia ja osallistumismahdollisuuksia käsittäneet tilaisuudet, Kauneimmat kaaleenlaulut, karaoke ja tangotanssiaiset.
Meno etenkin näissä tapahtumissa oli rentoa ja luontevaa. Matkapuhelimet saattoivat pirahdella ja ihmiset kulkivat varsin vapaasti, mutta tunnelma ja esitykset eivät häiriintyneet oikeastaan mitenkään.
Kauneimmat kaaleenlaulut oli avoin mikrofoni-tyyppinen tilaisuus, jossa Latso Dzinta -yhtye toimi eräänlaisena jami-isäntänä. Lassi Logrenin (viulu), Valtteri Bruunin (kitara) ja Pia Raskin (laulu) muodostama ryhmä toimii myös Hilja Grönforsia säestävänä yhtyeenä.
Grönforsista on viime vuosina kehittynyt eräänlainen kotimaisen romaanimusiikin lähettiläs, eikä lainkaan ansiotta. Syvällinen perehtyminen ja aito halu esittää omaa musiikkia kuuluvat Grönforsin laulussa. Suuret on surujen pellot -niminen vähän kuultu romanilaulu on kappale, joka Grönforsin esittämänä saa näköjään aina tiivisteet vuotamaan.
Tilaisuuden yleisöstä tulleiden esiintyjien tulkinnat olivat myös kauttaaltaan hengekkäitä. Laulajille läheisen musiikin esittäminen oli silminnähden tärkeää ja mieluisaa. Ainakin kuullun perusteella vanhaa perinteistä aineistoa on edelleen muistissa ja elävänä perintönä.
Slaavit ja jugo-slaavit
Aleksandra Iljinskaja & Roma Pietarista toi tapahtumaan selkeän slaavilaisen panoksen. Surullisen romanttiset ja osin tututkin laulut eivät jättäneet vaikutteitaan epäselviksi.
Iljinskaja on olemukseltaan hauras ja hento, mutta energinen ja tunteikas laulaja. Yhtye kuulosti aluksi hieman akateemiselta, mutta luonnettakin löytyi muusikkojen lämmetessä.
The Original Kocani Orkestar koostuu viidestä puhaltajasta ja kahdesta rumpalista, mistä jo voi päätellä aika paljon yhtyeen soinnin suhteen.
Ennekin Suomessa vieraillut trumpettivetoinen kokoonpano oli hyvässä vireessä. Makedoniasta entisen Jugoslavian alueelta tulevan yhtyeen musiikkia leimaavat Balkanin maiden musiikista tulevat vaikutteet, mutta kokonaisuuteen on sotkettu myös paljon länsimaisia tyylejä.
Armottomasti tikuttava yhtye lämpesi ensimmäisen tunnin, ja toisen kuluttua näytti siltä ettei muusikkoja saa lavalta sitten millään. Rempseä joukko ei ole konserttisalissa parhaimmillaan, mutta hyvä toki sielläkin.
Muualla ja meillä
Festivaalin teema, tärkeimmät tyylilajit Euroopassa kiinnitti huomion myös suomalaisen romanimusiikin erikoislaatuisuuteen. Samaa klangia löytyy romanilaulusta Intiasta Iisalmeen, mutta kotimainen musiikkimme erottuu silti joukosta.
"Ulkomaisissa alan tapahtumissa lauluni herättävät paljon kiinnostusta", kertoo Hilja Grönfors. Helluntailaisuuden suosiolla romanien parissa oli taas heidän perinnemusiikkinsa kielteistä vaikutusta, uskoon tulleiden ihmisten luopuessa omasta tai toisten aloitteesta perinteisistä lauluistaan.
"Parin vuosikymmenen hiljaiselo romanimusiikissa alkaa nyt olla takana päin", Grönfors tuumii.
Romanilaulujen sisältö kertoo kulloisistakin kohtaloista ja tapahtumista, eletystä elämästä. Vanhat neuvot ja elämänohjeet ovat myös tärkeällä sijalla. Tie, romanikielellä drom on usein esillä paitsi ulkomailla myös meillä - vaikka kiertäminen on jäämässä yhä enemmän romanitaiteilijoiden kontolle.