Lahti Yhdistetyn kolminkertainen olympiavoittaja Samppa Lajunen, 24, päätti kansainvälisen uransa lauantaina Lahdessa maailmancupin kolmossijaan. Vuonna 1996 alkanut menestystarina päättyi uran 55. palkintopallisijaan maailmancupissa, jota Lajunen tuuletti maaliin liu'uttuaan.
Isommista ympyröistä tutuksi käynyttä ilmakitaraansa mies ei sentään innostunut rämpyttämään.
Lajunen juhli kansainvälisen uransa päätöstä ystävien ja yhteistyökumppaneidensa kanssa oleillen ja illan joukkuemäkikilpailua seuraten.
"Jos juhlisi nyt ensin tätä kautta ja tätä päivää ja miettisi sitten jatkoa", hän sanoi.
Jyväskyläläinen ei tehnyt uransa viimeisestä cup-kilpailusta erityistä draamaa.
"Ei kilpailuun latautuminen poikennut muista. Ei ollut ylimääräistä jännitystä. Hyvä tsemppi ja hyvä fiilis oli koko päivän", Lajunen vakuutti.
"Tilannehan oli sinänsä hyvä, että tiesin jo olevani illalla kolmeen otteeseen palkintopallilla", Lajunen viittasi cupien palkintojenjakoihin.
Maailmancupissa hän sijoittui kolmanneksi, sprintticupissa toiseksi. Maiden cupissa Suomi oli ykkönen.
Kysymykseen loppumisen tunteesta Lajusella oli oma versionsa.
"Niinhän se näyttää olevan. Ei se ole fiiliskysymys vaan kylmä fakta, että kausi on loppu."
Lajunen jaksoi vastailla toimittajien kysymyksiin kärsivällisesti, mutta haikailemaan hän ei ainakaan julkisesti ryhtynyt. Lajunen ilmoitti, ettei cup-sirkuksesta sinällään tule yhtään mitään ikävä.
"Kyllä minä luulen, että matkustaa saa muutenkin", Lajunen naurahti kysymykseen reissaamisen vähenemisestä.
Lajusen meriittilistasta paistaa kirkkaimmin esiin kolme olympiakuntaa Salt Lake Cityssä 2002. Mies itse kuitenkin arvostaa vähintään yhtä paljon ensimmäistä maailmancupin kokonaiskilpailun voittoaan, jonka hän saavutti 17-vuotiaana.
"Se on suurin saavutus. Salt Lake City oli myös hieno asia", Lajunen arvotti.
Kausi jatkuu
SM-kisoilla
Lajunen saavutti urheilu-urallaan paljon. Henkilökohtainen maailmanmestaruus jäi kuitenkin uupumaan.
Kausi jatkuu vielä SM-kilpailuilla Kuopiossa ja Rovaniemellä. Kuopiossa kilpaillaan sprintti (20. 3.) ja Rovaniemellä joukkue- ja normaalikilpailu (26.-27. 3.).
"Mäkihypyn joukkuekisankin voisin Rovaniemellä käydä", Lajunen mietti.
Lauantain kilpailu oli myös Jyri Pelkosen viimeinen cup-kilpailu päävalmentajana, sillä hän siirtyy 1. kesäkuuta Vuokatin urheiluopiston valmennuskeskuksen johtajaksi. Paljon paremmin ei jäähyväiskausi olisi voinut sujua, sillä Mannisen maailmancupin voiton ja Lajusen kolmossijan lisäksi Suomi oli maiden cupin ykkönen.
"Pärjäämistä on tullut pitkin kautta. Vaikka Samppa olikin tänä vuonna Hannun varjossa, kyllä siellä hänelläkin niitä palkintopallisijoja mukavasti (yhdeksän) on", Pelkonen muistutti.
Niemisen hyvästit
Lahden betonille
Salpausselän illassa oli muutenkin jäähyväisten tuntua. Kaksinkertainen mäen olympiavoittaja Toni Nieminen Albertvillen kisoista vuodelta 1992 hyvästeli Lahden suurmäen.
Nieminen hyppäsi joukkuekisan kierrosten välissä näytöksenä uransa viimeisen kerran Lahden suurmäestä. Hyppy kantoi Niemisen oman arvion mukaan noin 120 metriä. Tosin lähtölavakin oli viisi pykälää korkeammalla kuin kilpailijoilla.
"Otin vauhtia vähän ylempää, etten olisi jäänyt kummulle", Nieminen virnisti.
Ympyrä sulkeutui, sillä Nieminen oli esihyppääjänä jo Lahden MM-kisoissa 1989. Tuolloin mäkikotkalla oli ikää vain 13 vuotta.
Vuoden 1992 olympiamenestyksen jälkeen Suomessa oli valloillaan varsinainen Toni-boomi. Tuon vuoden Salpausselän kisoissa mäkimonttu oli täynnä yleisöä ja kirkuvia teinityttöjä. Myös jäähyväisensä Nieminen jätti täydelle stadionille.
"Aivan mahtava fiilis. Betoni ja tämä mäkimonttu on kuitenkin ollut minun kotimäkeni ja rakkain kaikista maailman hyppyreistä", Nieminen hehkutti.
Niemisen ura kaartui olympiavuoden 1992 menestyksen jälkeen alamäkeen, eikä hän koskaan uudelleen päässyt lähellekään 16-vuotiaana saavuttamiaan huippuhetkiä.
"Erikoinen ura tämä oli. Menestys tuli nuorena, sitten maksettiin oppirahoja. Ainakin olen nyt katsonut tämän loppuun," Nieminen summasi.