Tehtävänsä keskiviikkona jättänyt Samuel Salmi kuuluu hiippakunnan pitkäaikaisimpien piispojen joukkoon. Hän myös jätti jälkensä hiippakuntaan.
Salmi normalisoi naispappien aseman hiippakunnassa. Erityishuomiota häneltä saivat saamelaiset.
Yksi lehti kääntyi keskiviikkoiltana Oulun hiippakunnassa, kun piispa Samuel Salmi laskeutui Oulun tuomiokirkon alttarilta. Piispan tunnukset eli kaavun, hiipan, sauvan ja Venäjän keisarin aikoinaan hiippakunnalle lahjoittaman piispan ristin hän oli sitä ennen jättänyt alttarin kaiteelle.
Samuel Salmi, 67, ehti toimia Suomen pohjoisimpana luterilaisena piispana 17 vuotta ja kymmenen kuukautta. Tänään uutena piispana aloittaa Jukka Keskitalo, 56, joka vihitään virkaan 11. marraskuuta.
Evankelisluterilaisessa kirkossa on Suomessa aina päällä vähintään yksi iso kiista. Kysymys naisten oikeudesta pappisvirkaan oli kirkossa oikeastaan ratkaistu jo puolitoista vuosikymmentä ennen kuin Salmesta tuli piispa – paitsi Oulun hiippakunnassa.
Salmi tuli virkaan vuoden 2001 alussa tilanteessa, jossa Oulun tuomiokirkko oli tuomiokirkoista ainoa, jossa ei vihitty naisteologeja papeiksi. Tämä johtui Salmen edeltäjän Olavi Rimpiläisen virkanäkemyksestä. Muiden piispojen vihkimiä naispappeja oli kyllä jo töissä hiippakunnassa.
Uuden aikakauden alku nähtiin jo Salmea virkaan vihittäessä. Tuomiokirkon alttarilla oli avustamassa kaksi naispappia. Noista vuosista aallot virkakysymyksen ympärillä ovat hiippakunnassa pitkälle laantuneet, mihin Salmella on iso ansio.
Salmi oli monellakin tapaa pohjoinen piispa. Hän on syntynyt Muoniossa, kävi koulun Pellossa ja vihittiin papiksi Oulussa, jossa hän myös aloitti työuransa. Ouluun Salmi tuli piispaksi työskenneltyään puolitoista vuosikymmentä Turun seudulla.
Pohjoisuus on näkynyt Salmen puheissa ja teoissa. Tunturit, jokilaaksot, revontulet, hohtavat hanget ja pohjoinen ihminen ovat hänen suustaan taajaan kuultua sanastoa. Ympäristönsuojelu alkoi piispavuosien edetessä saada yhä enemmän tilaa Salmen puheenvuoroissa. Niin oli myös viimeisessä Oulun tuomiokirkon saarnassa.
Pohjoista Salmi puolusti ja nosti esiin kirkossa niin, että eteläisemmät päättäjät tästä ajoittain ärsyyntyivät. Oulun hiippakunnassa monet tilastotiedot ovatkin kirkolle ja seurakunnille myönteisempiä. Silti kirkosta irtautumisen aalto on Salmen virkavuosina lyönyt myös Oulun hiippakuntaan.
Pontevasti Salmi piti esillä myös saamelaisten asiaa. Näkyvin yksittäinen toimi oli, että hän pyysi vuonna 2012 kirkon edustajana anteeksi saamelaisilta näiden kohtelua menneinä vuosikymmeninä.
Yhteiskunnallisista viesteistään huolimatta Salmi on pitänyt aina puheissaan esillä myös kirkon hengellistä perussanomaa. Hänen puheidensa ydinviesti on useimmiten ollut muualta kuin edellispäivän uutisotsikoista.
Vaikka Salmi ajoi hiippakuntaansa voimakkaan muutoksen suhtautumisessa naispappeihin, teologisesti häntä voi luonnehtia ennemminkin maltilliseksi konservatiiviksi kuin liberaaliksi. Tässä hän heijasti pitkälle hiippakuntansa yleistä ajattelutapaa, oli hiippakuntansa näköinen piispa.